2011/02/28

Burda Style 3 / 2011

Burdan maaliskuun numerossa olivat teemana rantavaatteet ja häävaatteet morsiuspukuineen. Myös harmaansävyistä rentoa bisnespukeutumista oli tarjolla.


Rantavaatteissa oli monia löysiä puseroita / mekkoja, joissa ei kovin ollut leikkauksia. Kuvissa osa näytti hyviltä, mutta epäilen, näyttäisivätkö kyseiset vaatteet itseni päällä hyviltä. Viime kesäksi koitin tehdä itselleni rantamekkoa bikinien päälle vedettäväksi. Siitä mekonpalasesta tuli aika karsea, ja lopulta tyrkkäsin sen vaatekaappia siivotessani Pelastusarmeijalle.

Morsiuspuvuista ja juhlavaatteista löytyi pari suosikkia. Morsiuspukuja oli useamman tyylisiä, lähinnä kaikki olivat kuitenkin yksinkertaisempaa ja modernimpaa tyyliä, varsinaisia prinsessamekkoja ei ollut.

3/4-hihaisessa morsiuspuvussa kaulus jatkui selässä nauhoina. Yksinkertainen idea, mutta kun pidän nauhoista ja liehukkeista, itse tykästyin. Olisin kaivannut kuvaa myös edestä päin, piirros ei aina kerro kaikkea. Tosin en pitänyt vyötärölle kasatuista laskoksista, kellottuva helmaosa on enemmän oma suosikkini.

Kuvat: BurdaStyle

Korallin värisessä juhlamekossa oli ihanan runsaan näköiset hihat ja mielenkiintoinen helma. En tiedä, toteuttaisinko itselleni, mutta jollekin pienelle ja sirolle tämä voisi sopia hyvinkin.


Morsiuspuvussa oli hieman esiliinamianen uloke edessä, josta lähtivät taakse solmittaat ohuet nauhat. Yksinkertaista, muttei liian. Kaava oli mitoitettu pitkille.


Kermakakkumaisempi morsiuspuku oli suhteellisen yksinkertainen: helma koostui kolmesta eripituisesta päällekkäisestä kerroksesta.


Viileämpiin ulkojuhliin pitkä juhlamekon päälle vedettävä takki. Kokonaisuus toimi, takki näytti asialliselta, muttei silti liian tönkötä tai tylsältä. Ja nuo takana olevat portaat, ah... Jotenkin pidän Burdassa siitä, että vaatteita kuvataan eri ympäristöissä, jolloin mallistojen teemat tulevat paremmin esille. Ja valokuvat ovat monesti jo itsessään kauniita.


Kotelomekko vatsan päälle tulevilla rypytyksillä. Edessä oleville nauhoille ehkä tekisin jotain, nykyisellään ne vain roikkuivat, mikä hieman pilasi muuten ihanaa mekkoa.


Sama puku pitkänä laahuksellisena versiona. Hääpuvuksi en ehkä itse haluaisi, mutta miksei toimisi iltapukuna. Laahuksen lisäksi puvussa oli lyhyempään verrattuna etuhalkio.


Pitsisomisteinen jakku oli suloinen. Pitsi jotenkin pehmensi jakkua, nyt se näyttää enemmän huolitellulta korulta kuin ulkona käytettävältä takilta. Takissa oli kaksirivinapitus, joten suloisuudestaan huolimatta taidan ohittaa mallin.


Keijukaiskokona oli brodyyristä ommeltu yksinkertainen mekko. Jotenkin vain niin suloinen, etenkin rusetin kanssa ja sopii varmasti, jos sattuu olemaan pieni ja siro.


Yhtenä teemana olivat rennot bisnesvaatteet. Omaan makuun suurin osa vaatteista oli ehkä turhankin rentoja, mutta pari kivaakin mallia tuli vastaan lehden sivuilta. Alla oleva mekko oli yksinkertainen, jossa auki oleva pääntien halkio ja pieni kaulus. Ihanan pehmeän näköinen.


Housut näyttivät hyviltä. Pidän levenevistä malleista, joiden voi ainakin kuvitella kaventavan persustaa. Prässihousut käännetyillä lahkeilla näyttivät samaan aikaan sekä rennoilta mutta kuitenkin asiallisilta.


Plus-mallisto oli hieman köyhempi, suuri osa perustakkia ja -housua. Paita avonaisella kaula-aukolla ja kieroon ommellulla pääntien huolittelulla yhdistettynä trikoohameeseen kuitenkin sattui silmään.


Vauvanvaatteitakin oli muutama mahtunut lehteen. Hoitotarvikelaukku oli hieman tylsän värinen, mutta näytti suhteellisen jämäkältä. Eipä sille ole tarvetta, mutta tykkään erilaisia taskuja pursuavista laukuista. Ehkä toisenlaisesta kankaasta valmistettuna voisi toimia käyttölaukkuna.


Iso pehmeä pehmolelu. Helppo tehdä, ja näyttää jo valmiiksi niin halittavalta. Aww, en edes tekisi pehmolelua lapselle, vaan jollekin hyvällä kaverille pehmeästä kankaasta.


Tällä kertaa itselle kolahtavaa valinnanvaraa löytyi enemmän kuin helmikuun lehdestä. Toisaalta ihmettelisin, jos en löytäisi, kun lehden kantavana teemana olivat morsiuspuvut ja juhlavaatteet.

2011/02/27

Suklaakonvehdit

Kokeilin huvikseni tehdä nopealla aikataululla suklaakonvehteja. Olisi kannattanut käyttää maitosuklaata, tummemmasta suklaasta tehtynä omat konvehdit eivät pääse oikeuksiinsa. Ulkokuoren laitoin tummasta suklaasta ja sisälle valkosuklaata, johon sekoitin kuivattuja karpaloita.

Ns. normikonvehdit. Oikealla suklaan puutteessa yksi kokonaan valkosuklaasta.

Ja taiteellisimmat viritykset, joista tuli yllättävän kivan näköisiä.

Suklaanhimoa levittäen,

Suklaakakku

Halusin tehdä oman syntymäpäiväni kunniaksi suklaakakun. Käytin Kinuskikissan Isänpäivän suklaakakku ja Haamujuhlan suklaahuipennus -ohjeita inspiraationa.

Alkuun keittelin kondensoitua maitoa kinuskiksi 3 tuntia. Kattilaan laitoin saman tien useamman purkin, joten seuraava kinuski on valmiina odottelemassa. Keitetty purkki kannattaa säilyttää jääkaapissa ennen käyttöä ja sen pitäisi säilyä purkkiin merkittyyn päivämäärään asti. Kondensoitua maitoa löysin Prismasta ja Stockmannilta, ensimmäisessä se oli sijoitettu kookosmaidon viereen säilyketölkkiosastolle ja jälkimmäisessä maitohyllyn viereen pajukoriin. Keittely onnistui hyvin, välistä lisäilin vettä, muuten annoin olla omassa rauhassa.

Kaksi löydettyä purkkia, ylimmäistä koitin tällä kertaa, ja toimi hyvin.

Kattilassa kiehuvat.

Tein pohjan Kinuskikissan mehevän suklaakakkupohjan ohjeella. Ei sujunut oikein. Pohjaa kumotessani kakku murtui täysin noin viiteen osaan. Leikkaaminen oli tuskaa erillisten kakkupalojen takia. Seuraavan kerran taidan kokeilla Paholaisen kakkua suklaapohjana, kuivakakkuna siinä ei koskaan ole ollut hajoamisongelmaa. Murtumisen jälkeen laitoin kakun ulos jäähylle, leikkaantui ja toimi jäähyn jälkeen paremmin. Ehkäpä kakkupohja toimisi, jos sen laittaisi pariksi tunniksi ulos uunista viilentymään, niin menisi kasaan. Ehdottomasti kannattaa odotella ennen kumoamista enemmän kuin ohjeessa mainittu 15 min, etenkin irtopohjavuoan kanssa.

Pohjan tragedia.

Tragedia näkyi etenkin päällimmäisessä kappaleessa.

Kinuski sentään onnistui hyvin. Avatessani purkin kinuski oli ihanan tönkköä, ja silti hyvää. Levittäminen oli pienoinen ongelma, kinuskipallot mieluummin pyörivät kakun päällä kuin levittyivät. Kaakaomousse päälle ja viiden palan kansi. Alun perin piti leikata kakku kolmeen kerrokseen, mutta hajoamisongelman takia kerroksia tulikin vain kaksi. Kokosin kakun irtopohjavuoan renkaaseen ja annoin täytetyn kakun olla ulkona tunnin ennen kakun koristelya.

Valmis kinuski.

Ja sitten koristelemaan. Suklaakuorrute olisi voinut onnistua tasaisemmaksi, toisaalta kakkukin olisi voinut olla tasaisempi ilman syviä rotkoja. Keltaiset ruusunnuput tein omarkarkeista, tosin käytin vain yhden karkin yhteen ruusuun. Omarit olivat hieman kovia, niitä piti lämmitellä käsissä, ennenkuin sai muokattua. Ympärille tuli peruskuorrutukset.

Kakku koko komeudessaan.

Kakku oli hyvän makuista, tosin ehkä hieman tuhtia omaan makuun. Täytteet, kondensoidusta maidosta keitetty kinuski ja suklaa-vispi-rahka-seos olivat oikeinkin hyviä. Kakkupohja oli vain kovin muhkeaa, ja kostutuksesta huolimatta kokonaisuus jäi hieman kuivaksi. Täytteitä olisi kaivannut enemmänkin. Ensi kerralla kokeilen varmaankin pohjan vaihtamista vaikka Paholaisen kakkuun, mielestäni se on hieman kevyempää, muttei kuitenkaan halkeile. Toinen vaihtoehto olisi tumma sokerikakkupohja, jossa osa jauhoista korvataan kaakaojauheella. Täytteet kuitenkin menevät ehdottomasti korvan taakse. Etenkin kinuski oli todella helppoa, ehkä siksi, etten ole onnistunut tekemään sitä kermasta ja fariinisokerista kovinkaan huikeita saavutuksia itse.

2011/02/17

Ruisvuokaleipä

Perinteisen ruisleivän teko ei ole onnistunut. Leipää on kuitenkin kiva tehdä, ja mielellään siitä tekisi pullaa terveellisempää. Niinpä kokeilin ruisvuokaleivän tekoa, ohjeesta tulee kaksi leipää.

Ainekset:
6 dl kädenlämpöistä vettä
50g hiivaa
2 tl suolaa
2 tl leipämausteita
1 dl öljyä
1 dl vehnänalkioita
7 dl ruisjauhoja
8 dl hiivaleipäjauhoja

Hiiva liuotetaan lämpimään veteen, lisätään suola, mausteet, alkiot ja ruisjauhot. Mausteina voi käyttää mm. kuminaa, fenkolia, anista, oreganoa, rakuunaa, tilliä, persiljaa, valkosipulia... Jatketaan alustusta vehnäjauhoilla, alustuksen loppuvaiheessa lisätään myös öljy. Kohota liinan alla 20 min.

Voitele kaksi vuokaleipävuokaa. Leivo taikinasta pitkänomaiset limput, laita vuokiin ja nosta vuoat kylmään uuniin. Laita uunin lämpötila 100 asteeseen 10 minuutiksi. Nosta lämpötila 225 asteeseen ja anna paistua 40 minuuttia. Ota leivät uunista, kumoa vuoista ja laita leivät takaisin 10 minuutiksi ilman vuokia. Jäähdytä leivinliinan alla.

Itselläni ei ollut kuin yksi vuoka, joten tein toisen leivät pienen kakkuvuokaan. Hieman omituisen mallinen ehkä, mutta toimi hyvin. Makua leivissä olisi saanut olla enemmänkin, nyt jäi hieman mauttomaksi ja aika höttöiseksi.

2011/02/16

Kierrepullat

Jokin aika sitten tein viikkopullaa, ison annoksen pullataikinaa, johon aineita lisäämällä tehtiin samasta taikinasta uunipullaa, omenakierrepullia ja grahamsämpylöitä. Laitan kierrepullien ohjeen tähän, ne onnistuivat hyvin. Annoksesta taisi tulla n. 50-60 kierrepullaa.

Ainekset:
0,5 l maitoa
50g hiivaa
1 tl suolaa
0,25 dl sokeria
1,5 l vehnäjauhoja

150g margariinia
2 dl sokeria
3 tl kardemumaa

Dronningholmin omenakaneli-torttumarmeladia
kananmuna voiteluun

Hiiva liuotetaan käden lämpöiseen maitoon, lisätään suola ja sokeri joukkoon. Osa jauhoista vatkataan puuhaarukalla taikinaan, loput vaivataan käsin. Säästä kuitenkin pari desiä jauhoja myöhemmäksi. Kohota ainakin vartti. Pehmeään margariiniin sekoitetaan sokeri ja kardemumma, vaivataan tämä isompaan taikinaan. Lisäksi ne säästetyt jauhot vaivataan tässä vaiheessa taikinaan.

Kauli kaksi suorakulmion muotoista, noin uunipellin kokoista levyä taikinasta. Levitä omenakaneli-marmeladia levyn päälle, kieritä rullalle, ja leikkaa tasaisia viipaleita. Laita muffinssivuokiin ja voitele munalla. Paista 225:ssa asteessa 15 min.


Kierrepullat onnistuivat hyvin ja maistuivat. Helppo pakastaa ja sulatella pakasteesta pienissä erissä. Helppo hätävarapulla.


2011/02/15

Vanilja-marjapiirakka

Tarjottaviksi kakkukahveille tein myös marjapiirakkaa KinuskiKissan ohjeen mukaan. Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin vaniljatuorejuustoa. En kuitenkaan löytänyt sitä kaupasta, joten käytin Sunnuntain vanilja-rahkavalmistetta, jolla ilmeisesti voi korvata tuorejuuston. Sinänsä hassua, olen ennenkin etsinyt vaniljatuorejuustoa, mutta mistään ei tunnu löytyvän. Ja kuitenkin monissa ohjeissa käytetään. Jos valmistajat vielä joskus tajuaisivat markkinaraon...


Piirakka sai hieman liikaa lämpöä, olisi pitänyt muistaa laittaa folio päälle. Lopputulos ei nyt superhyvää ollut, mutta kelpasi kuitenkin. Jotenkin haluaisin muokata ohjetta, mutta en vielä tiedä mihin suuntaan. Ainakin marjat kannattaa sulattaa ennen uuniin laittoa.

2011/02/14

Ystävän yllätyspikkuleivät

Ystävänpäivän kolkutellessa ovia nappasin uusimmasta Pirkka-lehdestä ohjeen yllätyksen sisältäviin pikkuleipiin. Jujuna pikkuleivissä oli leivinpaperille kirjoitetut viestit, jotka laitettiin pikkuleipien sisään. Pikkuleipien teossa meni vain noin tunti, ja annoksesta tuli noin 40 kappaletta.

Ainekset:
200g margariinia
1 dl fariinisokeria
1 kananmuna
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 dl kuivattuja karpaloita (esim. Pirkalta löytyy)
1 dl hasselpähkinärouhetta
suklaata

Vatkataan pehmennyt margariini fariinisokerin kanssa sekaisin, lisätään muna ja vatkataan. Sekoitetaan kuivat aineet keskenään ja lisätään taikinaan, sekoitetaan. Laitetaan taikina jääkaappiin ainakin puoleksi tunniksi kovettumaan. Tällä välin ehtii hyvin kirjoitella lyijykynällä pienille leivinpaperin palasille ajatuksiaan ystävästä tms. Kannattaa suosia mahdollisimman pieniä lappusia, tahtovat kuitenkin avautua uunissa.

Muotoillaan taikinasta kaksi pötkylää, jotka leikataan kumpikin 20 osaan. Laitetaan yksi taiteltu viesti jokaisen pikkuleivän sisään ja painellaan taikina hyvin ympäriltä kiinni. Paistetaan 175:ssä asteessa n. 13 minuuttia. Annetaan pikkuleipien jäähtyä ja koristellaan sulatetulla suklaalla. Onneksi ainakaan itse en liioitellut suklaan määrää...

Pikkuleivät lähdössä kaverin suihin.

Pikkuleipien teko oli ihan helppoa, mutta noin puolet avautui uunissa sisällä olevan viestin takia. Joku patentti pitäisi siis vielä keksiä siihen, että pikkuleivät säilyisivät varmasti ehjinä. Ystävää kannattaa muistuttaa olemaan varovainen pikkuleipiä syödessä ja mielellään murtamaan pikkuleivän ennen puraisua.

Jauhelihamuffinssit

Kinuskikissan ohjeita selatessani ja etsiessäni hyvältä näyttävää kakkua törmäsin italialaisiin jauhelihamuffinsseihin. Kerrankin helppo ohje suolaisten tekemiseen, kaikki mätkitään sekaisin ja laitetaan uuniin. Koska olen vaikea ihminen, enkä viitsi ostaa sitä ja tätä enkä pidä tuosta ja siitä, muokkasin ohjetta hieman. Ehkä alkuperäisellä ohjeella olisi tullut hieman hienostuneemman makuisia muffinsseja.


Ainekset:
400g jauhelihaa
1 sipuli silputtuna
3 valkosipulin kynttä

5 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1 tl paprikaa
2 tl oreganoa
1 tl chiliä
1 tl mustapippuria
150g juustoraastetta

1 ruukku persiljaa silputtuna
2 munaa
3 dl maitoa
1 dl oliiviöljyä

1 purkki fetaa
3 tomaattia pilkottuna

Paistetaan jauheliha, lisätään silputtua sipuli ja valkosipulin kynnet paistamisen loppuvaiheessa. Sekoitetaan kuivat aineet keskenään. Sekoitetaan persilja, munat, maito ja öljy kuiviin aineisiin. Lisätään jauheliha-sipuli-seos ja sekoitetaan. Sekoitetaan joukkoon myös valutetut fetakuutiot ja pilkotut tomaatit. Voidellaan muffinssipelti, jaetaan taikina pellin koloihin tasaisesti. Paistetaan 200 asteessa noin 20 minuuttia.


Muffinsseista tuli oikein hyviä, maku oli pizzan ja lihapasteijan välimaastossa. Vieraat pitivät.

2011/02/13

Täytekakku

Synttärisankari sai oman kakkunsa lisäksi myös vieraille tarjottavan kakun. Kakku oli tykätty, yksi vieraista ei omien sanojensa mukaan yleensä välitä täytekakuista, mutta nyt piti ottaa toinenkin pala.

Pursotin pysyi tällä kertaa paljon paremmin kädessä. Koristelu oli päivänsankarin toiveiden mukaisesti perinteinen, vaikka itse olisi haluttanut kokeilla jotain uutta. Ehkä sitten omille synttäreille...

Kakkupohja oli viiden munan perussokerikakku, vehnäjauhoja ja perunajauhoja. Kostukkeena appelsiinituoremehua. Väliin tuli omatekoista mansikkasurvosta, kaupan vadelmahilloa ja viipaloituja banaaneja. Kermana Flora Vispiä hitusella vaniljakreemijauhetta. Päällä viipaloituja säilykepersikoita, toffeesuklaata ja raastettua leivontasuklaata.

Kakku koskemattomana koko komeudessaan.

Hyvää Syntymäpäivää vielä kerran!

2011/02/09

Suuri Käsityö 2 / 2011

Suuren Käsityön helmikuun numero saapui myöskin joku aika takaperin. Lehdestä löytyi neuleita farkkukankaan pariksi, vauvan neulottuja vaatteita, Amy Butlerin vaatemallisto, äitiysvaatteita ja Hanna Sarénin vaatteita. Ystävänpäiväaskarteluita löytyi useampia.


Yllättäen äitiysvaatteet olivat kaikkein mielenkiintoisimpia. Jotain muuta kuin perusäitiysvaatteita. Kevyet valkoiset kesähousut näyttivät ihanan ilmavilta, voisin ottaa ohjeen normaalillekin koolle kaavoitettuna. Äitiysmekkoa itse asiassa sirompi ihminen voisi käyttää muutenkin, ilman raskausvatsaa.


Äitiysvaatteiden paidassa etukappaletta oli laskostettu sivusaumoihin. Yksinkertainen paita, mutta toimi äitiysvaatteena.


Vauvan neuleista suloinen oli korvallinen huppuhaalari.


Amy Butler -malliston kaavat olivat melko yksinkertaisia, rentoja kesävaatteita. Kaistaleista tarttui hame silmään, yksinkertainen, mutta toimi kyseisistä kankaista. Miksei muistakin.


Ystävänpäivälahjoissa oli monta nopeaa ideaa ystävän pikamuistamista varten. Helppoja koruja, heijastimia, magneetteja, nuppineulatyynyjä tms.

Tekemisen iloa!

2011/02/08

Burda Style 2 / 2011

Uusin BurdaStyle taas kolahti jokunen aika sitten postiluukusta. Tällä kertaa mielenkiintoisia vaatteita ei löytynyt niin paljoa kuin parista aiemmasta lehdestä. Lehden teemoina olivat italialainen tyttömäisyys, käytännöllinen safarityyli, merimieshenki ja modernimpi tyyli. Toki löytyi lisäksi plussakokoja ja lapsille juhlavaatteita.


Myös tällä kertaa tykästyin petite -mallin mekkoon. Yksinkertainen mekko, jossa helma rypyttyy vyötärölle, mutta jotenkin tyttömäisen suloinen.


Valkoisen kesämekon raikkautta isommille. Kangas oli hauskaa, isoja kohokuvioita. Tosin en ole varma, tekisinkö vyötärölle rypytystä.


Ihana hame yhdistettynä kevyeen puseromaiseen toppiin! Jostain syystä olen nyttemmin ihastunut valtavasti kynähameisiin. Itselläni ei tosin ole montaa, mutta kuolaan kynähameita joka paikassa. Vyötärö ulottuu korkealle, ja hauskan hameesta tekee sen iloinen värinen kuosi, jota tasapainotetaan yksinkertaisella yläosalla.


Seilorimuotia luksusjahdeille. Hame oli lyhyempi kuin aiempi kynähame, ilman erillisiä vyötärökappaleita.


Periaatteessa en välitä modernimmasta suunnittelusta, mutta seuraavassa mekossa oli siitä huolimatta jotain söpöä ja tyttömäistä. Ei toimisi niinkään tummasta kankaasta, mutta ohuesta ja vaaleasta mekosta tulee juuri sopivan keveä.


Vaatteiden lisäksi lehdessä oli useita askarteluita ja pikkutöitä. Kirjankannet nahasta.


Nahkatyöt jatkuvat, tässä nahkasuikaleilla oli koristeltu lasipulloja ja maljakoita.


Nahkasuikalein koristeltu sohvatyynyt. Suikaleet jätetty hauskasti roikkumaan pitkinä.