Vekkuleita taskuvaippoja.

Pitkästä aikaa taas vaippoja. Tutuille tein vauvalahjaksi S-kokoisen taskuvaipan ja taittoimun. Omalle lapselle yksi L-kokoinen taskuvaippa. Vaipat tein Kiedon vaippakaavalla. Ulkopinnan Vekkulit-pul on Myllymuksuilta ja sisäpuolen omenanvihreä coolmax Sampsukalta. Tarrat valkoista applixia.

S-kokoinen taskuvaippa

Työjärjestyksenä ompelin ensin kuminauhakujat taakse vyötärölle molempiin kappaleisiin. Etutarra päällikankaaseen, alle pala fleeceä tukevoittamaan ja estämään vuotoja. Nurjalta puolelta kappaleet yhteen puolen sentin päästä toisistaan, käännän vaipan ja tikkaan etuosan ja takaosan läheltä reunaa. Ompelen jalanteiden kuminauhakujat noin sentin päästä reunasta. Pujotan kuminauhat kujiin ja kiinnitän kuminauhat päistään edestakaisella siksakilla. Ompelen takatarrat pesutarroineen. Tadaa, vaippa on valmis.

L-kokoinen vaippa.

En ole vielä keksinyt, mikä tapa olisi kuminauhojen kiinnittämiseen parhain. Kuminauhan päät voi kiinnittää vaipan saumavaroihin sisältä, läpitikata ulkoapäin. Kuminauhat voi myös ommella koko matkalta kiinni saumavaroihin. Itse en ole sitä kokeillut, koska kuminauhan vaihtaminen on silloin hitusen haastavampaa. Toistaiseksi olen eniten tykännyt päiden ulkoapäin tikkauksesta. Toki tällöin puliin tulee muutamia reikiä, mutten ole käytännössä havainnut vaipan vuotavan sen enempää.

Haaremihousut

Vaippojen kanssa yks haastavista asioista on ollut löytää sopivia housuja. Monet vauvanvaatteet on mitoitettu lahkeista kapeiksi. Isomman vaipan kanssa monet housut jäävät kinnaamaan istumakorkeudesta ja yläreisistä. Istumakorkeuden jääminen matalaksi aiheuttaa helposti pepun vilkkumista ja alas valumista. Reisistä housujen tulisi olla löysät, jotta istumiset jalat levälleen ja spagaatit onnistuisivat kunnolla.

Salamalla otettu.

Sopiva housukaava on ollut hakusessa. Nyt kokeilin Ottobre 1/2011 Acrobatics-housujen kaavaa. Housuosa leikattiin yhtenä kappaleena. Hieman hassua oli, että resoreille oli omat kaavansa, itse olen tottunut leikkaamaan ne senttien mukaan.

Tasolle levitettynä. 

Oikeasti lahkeet ovat kyllä saman 

mittaiset, asettelijassa vika.

Materiaalina käytin petroolin väristä auto-velouria. Kestovaippakaupasta tilattuna sille tuli hintaa 9,10€. Resori on Sampsukalta, hintaa 2,21€. Näistä materiaaleista riittää vielä jonkinlaiseen paitaan, joten tällä kertaa itse tehden ei kovin hintavaksi tullut. (Toki lisäksi tulevat lankakulut, konekulut, sähkökulut, etc)

Resorit olivat housuissa aika pitkät. Itse pitäisin pidemmistä lahkeista ja lyhyemmistä resoreista. Myös resorin ompelu noin kapeana oli hankalaa. Päädyinkin ompelemaan lahkeet hieman erilaisella ratkaisulla kuin ohjeessa, en halunnu nysvätä ja ommella saumurilla puolta milliä kerrallaan. Kokona oli 80cm ja passasi aivan hyvin. Vyötärö oli ehkä hieman leveähkö.

Kokonaisuudessaan olen tyytyväinen housuihin. En vähiten siksi, että kangas on mielestäni aivan ihanan väristä. Ihanan syvä petrooli. Harmi, ettei kangasta ole muilla kun autojen kuvilla, autot ovat vähän tylsiä omaan makuun. Käytössä housut toimivat hyvin, eivät kiristä mistään, vaan antavat lapselle vapauden liikkua. Lahkeen resorit pyrkivät hieman valumaan alaspäin, mutta vyötärö pysyy kivasti paikallaan.

Liekkivaippoja

Hiirivaipan onnistuttua kohtuuhyvin tein samalla kaavalla (Suuri Käsityölehti 02/2010, AIO-vaippa, L-koko) lisää taskuvaippoja.

 
Materiaalina oli liekkikuvioista pul-kangasta (Kestovaippakauppa). Mustaa coolmaxia, mustaa ja oranssia tarraa (Aplix 38mm) ja 5mm kuminauhaa (Nämä kaikki Sampsukka). Yhden vaipan hinnaksi tuli noin 7,49e, lukuunottamatta ompelulankoja tms. Etutarran alle tuli fleeceä tukikankaaksi.

Vaippa ulkoa.

Vaippa sisältä.

Kuminauhakujat toteutin eri tavalla. Tikkasin etureunan ja takareunan molemmat puolet läheltä reunaa. Seuraavaksi tikkasin jalantiet noin sentin etäisyydeltä reunasta. Jalanteiden kujien ja reunatikkauksien väliin jäi siis helposti hakaneulalla mentävä aukko. Tämän jälkeen pujotin kuminauhat kujiin, ja ompelin ne kiinni edes takaisella siksakilla molemmista päistä. Tein kuminauhoista hieman kireämmät kuin hiirivaipassa.

Mallia muutan seuraavaksi. Kavennan etukappaletta, sivulle suuntautuvat lärpäkkeet ovat turhat. Mietin myös takalärpäkkeiden leikkaamista kulmikkaiksi, koska pyöreiden ahtaiden reunojen tikkaukset eivät oikein onnistuneet. Osassa meiltä löytyviä taskuja takaosan lärpäkkeet ovat eri kangasta, pitänee miettiä, jos siten säästäisi kangasta. Kosteussuojaa sivuilla harvemmin tarvitaan. Toisaalta mietein, jos sivukiinnitteiset vaipat olisivat helpompia pottailun kanssa.

Hiiritaskuvaippa

Aiemmat taskuvaipat alkoivat käydä pieniksi. Tartuin vihdoin toimeen ja suurella työllä ja tuskalla sain aikaiseksi yhden vaipan. Tai no, itse asiassa vaipan teko oli helpompaa kuin kuvittelin.

Tadaa, tsi-vaippa nro 1!

Vaippa on tehty L-kokoisella kaavalla lehdestä Suuri Käsityölehti 02/2010. Painosuositus L-koolle oli 10-15kg ja oma lapsi on nyt noin 9kg, hieman iso siis. Vaippa lehdessä on AIO, jossa on tukikerros ja kiinnitetty taittoimu. Itse tein samalla kaavalla taskuvaipan, eli vaipassa on vain kaksi kangasta. Käytössä näiden väliin sujautetaan jotain imuksi. Taskuvaippojen hyvänä puolena on nopea kuivuminen. Toisaalta coolmaxista ei kovin hyvin tunne, milloin vaippa on märkä.

Materiaalina on hiirikuvioista br-pulia ja mustaa coolmaxia, molemmat Myllymuksuilta. Kuminauha oli jotain omaa vanhaa ja tarra ostettu ruokakaupasta, kun malttamattomana ei voinut odottaa. Etutarran alle laitoin vahvikkeeksi joustofroteeta. Hintaa materiaaleille tuli 6,64e, tähän lisäksi tarrat ja ompelulangat.

Edestä.

Takaa.

Päällä testiajossa.

Mukkelis makkelis.

Vaippaa on testattu nyt useamman kerran käytössä, toimii hyvin. Edes reisien väljyys ei haittaa käyttöä, mutta seuraaviin teet aavistuksen kireämmät reisikuminauhat. Myös kuminauhakujat toteutan eri tavalla jatkossa. Tarrat tosiaan saisivat olla leveämmät, käytössä helposti jäävät repsottamaan. Vaippa on ehkä vielä hieman turhan iso, mutta parempi niin päin, edelliset hädin tuskin mahtuvat kiinni. Takareunaa mietin, laittaisinko kuminauhan jatkossa kujaan, enkä tikkaisi kiinni. Eteen laitan lisätarran, jotta vyötärönympäryksen saa tarvittaessa pienemmälle.

Turvakaukalon uusi päällinen

Saimme turvakaukalon käytettynä tuttavilta joitakin kuukausia sitten. Emme olleet vielä edes ehtineet miettiä turvakaukalon ostamista. Osittain auton puutteen takia, ilman autoa ei kaukalolle tule paljoa käyttöä. Toisaalta kuitenkin jonkinlainen kaukalo pitäisi olla niitä harvoja automatkoja varten, ensimmäinen kuitenkin tulee jo pian synnytyksen jälkeen kotiutuessa.

Jos kaukalolle olisi enemmän tarvetta, harkitsisin uuden ostamista, ihan turvallisuussyistä. Nykyisessä tilanteessa satasen parin sijoittaminen muutamia kertoja tarvittavaan kapistukseen tuntui kuitenkin älyttömältä. Kaukalon päällinen oli kuitenkin kulunut, eivätkä päällisessä olleet tahrat lähteneet pesussa.

Kaukalo.

Kaukalo irroittettavan kuomun kanssa. 

Hyökkäsin penkomaan kangaskaappiani ja löysin sieltä valkopohjaista kukkakangasta ja siihen sopivaa vihreää vakosamettia. Koska kumpaakaan ei ollut järin paljon, käytin päälliseen myös lähes saman sävyistä vihreää loimutrikoosamettia. Kokonaisuudesta tuli raikas. Kukkakankaan yhdistäminen yksivärisiin kankaisiin rauhoitti sitä.

 Tadaa! Uusi päällinen!

Edestä.

Ompelin siis päällisen lähinnä huppuna vanhan päällisen päälle, vältyin vanukankaan kanssa taistelulta. Mittailin kuitukankaan avulla vanhasta päällisestä osat ja piirsin kuitukankaalle kaavat. Hieman oli säätämistä kankaiden vähyyden takia. Turvavöille tein napinlävet, ja alaosaan ja yläosaan ompeliin kuminauhat pusseihin. Yläosan annoin jäädä löysäksi tarkoituksella. Alaosassa pieni löysyys ei olisi haitannut, jos kangasta olisi ollut enemmän. Aivan tyytyväinen en ollut päällisen istuvuuteen, mutta toisaalta se ei alkuperäisessä päällisessäkään ollut huippuhyvä. Etenkin turvavyön ylimenokohta kaukalon keskellä on hieman kinkkinen, mutta se oli sitä jo alunperinkin.

Alaosa.

Takayläosa, jäi hieman pussittamaan.

Kantokahva käännettynä alas.

Jossain vaiheessa varmaan kuomukin saa uuden ilmeen, kunhan löydän sopivan kankaan.

Vaippaimuja

Kestovaippojen varaston kartuttaminen on tähän asti ollut lähinnä villahousujen neulomista. Harsoja on jonkun verran. Imut puuttuivat lukuunottamatta yhtä äp:n imua.

Imun ja harson vaipattamista oli pakko testata. 

Paremman mallin puutteessa pupu alistui kohtaloonsa.

Kaappeja vain rohkeasti penkomaan. Löysin useamman froteisen vanhan pyyheliinan, jotka ovat maanneet kuosiensa takia useita vuosia kaapin pohjalla. Lisäksi kangasvarastosta löytyi kuviollista flanellia, jota aikanaan ostin kestositeiden tekemiseen. Mallia imujen mittoja varten otin Vaippailmiö-kirjasta.

Imuja leikattuna.

Surffailin useammassa nettivaippakaupassa ja kestovaippainfon foorumilla, mutta kovin kattavasti en löytänyt, montako kerrosta mitäkin kangasta olisi hyvä olla imussa. Päädyin lopulta, että varmaan imujen on parmepi olla liian ohuita kuin liian paksuja. Niitähän voi aina laittaa useamman harson/sisävaipan sisään.

Froteen leikkasin noin 30cm x 25-35cm kokoisiksi paloiksi, jotka taitoin kolmeen kerrokseen. Nämä kerrokset ajelin ympäri saumurilla. Eli yhdestä imusta tuli noin 10cm leveä ja 25-35cm pitkä.

Valmiit froteeimut.

Flanellista tein taittoimuja. Yhtä imua varten leikkasin flanellista kaksi 30cm x 25cm kokoista palaa, jotka saumurilla ompelin yhteen pyöristäen kulmissa. Vaippaan nämä imut sitten taittelen kolmeen kerrokseen, jolloin imussa on 6 flanellikerrosta. Taitetun imun kooksi tulee tällöin n. 10cm x 25cm.

Flanelliset taittoimut, toinen auki ja toinen taitettuna.

Nyt vain seuraavia pyyhkeitä tuhoamaan. Useampi odottaa jo pilkkomista...

Punapaita

Ihanaa, vihdoinkin jotain oikeaa valmiiksi! Aikaa ei mukamas ole tehdä yhtään pidempiä projekteja, joten tulee tehtyä lähinnä suureksi osaksi lähinnä pikkujuttuja. Tai jossiteltua, että jos ehtisi tekemään. Nyt kuitenkin tietynlainen puolipakko ajoi tekemään jotain. Olen syksyn mittaan levinyt sen verran, ettei vanhojen vaatteiden istumisesta ole enää puhettakaan. Kuitenkin pitäisi olla siistejä vaatteita, muutakin kuin 5 vuotta vanhoja virttyneitä paitoja.

Suuren Käsityölehden numerosta 1/2008 löysin löysän trikoopaidan, joka oli koristeltu laskoksin miehustassa ja hihoissa. Malli oli hieman pidempi ja vyöllä solmittava, jolloin sen ulkonäköä on helppo muuttaa nopeasti. Kaapista löytyi tumman punaista trikoota, 160cm leveää noin yksi metri. Ohjeen mukaan kangasta piti varata 1,70m, mutta päätin yrittää sommitella. Leikatessa havaitsin, ettei kangas tosiaan riitä. Päädyin leikkaamaan miehustan ja hihat tumman punaisesta trikoosta, mutta vyöhön, kaarrokkeisiin ja hihansuun kaitaleisiin käytiin toista punaisen kuviollista trikoota.

Vyö solmittuna ylös.

Ommellessani paitaa kasaan, huomasin: 1) en pidä trikoosta materiaalina 1) en pidä trikoon ompelusta ompelukoneella 3) trikoosta leikatut kaarrokkeet ovat helvetistä. Laskokset piti harsia käsin, muuten niiden ompelusta ei tullut mitään. Tikkauksista oli vaikea saada ompelukoneella siistin näköisiä. Tiedän, olisi pitänyt ostaa se kaksoisneula. Saumat surrauttelin saumurilla, joten äärettömästi en onneksi ompelukoneen kanssa joutunut tappelemaan. Ehkä eniten kärsivät kaarrokkeet, niistä tuli toispuoleisia venymisen takia. Mikä onni, että käytin kuviollista kangasta, joten venyminen ei ollut niin selvää. Ammattilaisen tarkastelua vaate ei kuitenkaan läpäisisi.

Kaiken kaikkiaan olin kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen. Kankaan väri on ihana, aidoimmillaan ehkä ensimmäisessä kuvassa. Ja toisesta kankaasta tehdyt kaitaleet piristävät paitaa mukavasti, ilman niitä paidasta olisi melkeinpä tullut tylsä. Hihat laskoksineen ovat kauniit. Etulaskoksiin en ehkä niin tyytyväinen ole, jäävät omituisesti rintavakoon. Kauniimpi lopputulos olisi ehkä tullut, jos laskosten paikkoja olisi levittänyt laajemmalle. Pusero on ihanan löysä ja sen vuoksi myös laskeutuva. Kaula-aukko mukavan laaja, muttei kuitenkaan paljastava.

Pömppöposeeraus.

Vyö solmittuna lantiolle. Ei kovin imartelevaa.

Kiitos Neuletortulle kuvista!

Leopardimekko nauhoilla

Vaatekaapista ei jälleen kerran löytynyt mitään päälle laitettavaa valmistujaisjuhliin. Hätäpäissäni kiersin Eurokankaan, ja löysin ihanan kullalle läikehtivän leopardikankaan. Löysin myös Burdan kaavoista lyhyen mekon kaavan nro 7352, jossa lyhyeen mekkoon oli yhdistetty eri tavoin solmittavat sifonkinauhat. Eli käytännössä olkaimettomaan bikiniyläosaan yhdistettiin kevyesti levenevä hameosa ja rinnan alle rypytettiin sifonkikappaleet.

Tosin ohje oli tehty trikoolle, ja oma kankaani ei trikoota ollut nähnykään. Tosin kankaassa oli elastaania, joten ajattelin sen edes auttavan asiaa. Leopardikangasta ostin turhankin reippaasti, kun katsoin kapeamman kankaan menekin. Lisäksi ostin suklaan ruskeaa sifonkia ja 40cm piilovetoketjun.

Piirsin kaavat ja aloin hieman ihmettelemään. Yläosan etukappale näytti tulevan väärinpäin. Annoin asian olla, ja leikkasin kankaan. Sovitellessani yläosaa päälleni ihmettelin edelleen etukappaleen mallia, alaosan pituus oli suurempi kuin yläosan pituus, vaikka omasta mielestäni se olisi pitänyt olla pikemminkin toisin päin. Mekko oli kuitenkin sen verran yksinkertaisen mallinen, että kaavojen muuttaminen olisi ajan puutteessa mennyt turhaksi pähkäilyksi, joten ompelin mekon loppuun ohjeiden mukaan. Sifonkihuivit päärmäsin taittamalla reunan ja ompelemalla noin sentin päähän kapean siksakin. Tämän jälkeen leikkasin ylimääräisen reunan pois.

Lopputulokseen en aivan tyytyväinen ollut. Lähemmällä tarkastelulla mekosta huomaa, että se on hutaistu kiiressä. Yläosa ei myöskään istu ja tuppaa yläreunan kuminauhasta huolimatta valumaan alaspäin, koska kappale ei anna riittävästi muotoa rinnalle. Varmaan johtuu eniten kangasvalinnasta, olisi pitänyt harkita enemmän. Trikoo joustaisi ilman muotoakin. Toisaalta trikoo olisi helposti tehnyt mekosta rantamekon oloisen. Helmahuolittelut olisivat voineet olla myös kauniimmat.

Useampi juhlija kuitenkin piti mekkoa nättinä, joten meni sillä ainakin yhdet juhlat. Ja leopardikangasta on jäljellä vielä, pitää vain keksiä, mitä siitä tekisi.

Kesämekko

Tein kesämekon matkaa varten Suuren Käsityölehden ohjeella. Malli oli löysä, raglanhihainen, ja hihat ja pääntie rypyttyivät nauhakujalla pääntielle. Teknisesti vaate onnistui hyvin, tein mielestäni siistiä jälkeä. Istuvuus kuitenkin meni päin honkia. Malli on löysä, joten sen mittaaminen ja sovittaminen on hieman hankalaa. Päälle laitettuna ja etenkin vyön kanssa käytettynä mekko kuitenkin pussittaa selästä ja takamuksesta. Ilman vyötä mekko näyttää lähinnä kukkakuvioiselta säkiltä. En tiedä, pitäisikö selkään tehdä isot muotosaumat, useampi, ehkä leikatakin pois väljyyttä. Mekon etupuolella väljyyttä ei kovin paljoa ole. Pussittavuudesta tekee hieman huvittavaa mekon lyhyempi pituus, mikä korostaa pussittavuutta edelleen.

Mekon pariksi tein ohjetta mukailevan leveän kangasvyön sekä hiuspannan. Hiuspanta taisi olla onnistuneempi...

Kuvia ei taida tulla, käytin loppujen lopuksi mekkoa vain kerran viime kesänä sen pussittavuuden takia.

Merenneitohame

Kuten aiemmassa postauksessani kerroin, ompelin kevään suuriin juhliin itselleni merenneitohameen.

Merenneitohame edestä.

Takaata.

Hame näyttää hyvältä, sain useammalta ihmiseltä kehuja. Liikkuminen tosin oli hankalaa, polvet eivät menneet kovin erilleen toisistaan. Hame ei myöskään noussut reisien yli, minkä vuoksi nenän puuterointi ja portaitten kiipeäminen aiheutti hieman mutkia matkaan.

Hameeseen tuli piilovetoketju. Onnistui ihan siististi, tosin vetoketjun loppupää kaipaisi vielä hakasta varmistukseksi. Tyllin ompelu oli tuskaa, mutta tylli toisaalta piti hameen helmaa hyvin ilmassa.

Piilovetoketju.

Ensimmäinen tyllikerros.

Toinen tyllikerros.

Tein sen, mitä ei saisi missään tapauksessa tehdä, ja ompelin helmaan koneella käänteen, minkä vuoksi helma tarkemmin katsottuna kiertää ja pahasti. Morsiussatiinin kanssa silittäminenkin tuntuu olevan turhaa, kangas on niin jäykkää, ettei taitui oikein mitenkään. Vyötärö onneksi tuli suhteellisen siististi.

Helma.

Vyötärö.

Olen tyytyväinen materiaalivalintaan, suurempia likoja ei hame kerännyt juhlissa ja paksua satiinia oli helppo ommella. (Mutta älä erehdy purkamaan.)

Hyvin säilynyt puku loppuun asti.

Mukavaa kesän alkua!