2011/01/17

Välimeren fetaleipä

Nyt on menossa leipäkausi, ja on tullut tehtyä yhtä jos sun toista erilaista leipää. Lesepurkin kyljessä huomasin ohjeen helppoon fetalla maustettuun leipään ja päätin kokeilla. Leipää ei tarvinnut vaivata tai leipoa erityisemmin, joten pääsin kaikkien tylsien vaiheiden yli. Ohjetta en löytänyt Elovenan sivuilta linkitettäväksi, joten laitan sen nyt tähän.

Ainekset:
3 dl vettä
1 tl suolaa
1 rkl sokeria
2 dl vehnäleseitä
1 ps kuivahiivaa
5-6 dl vehnäjauhoja
½ dl juoksevaa rypsiöljyä

Pinnalle:
fetajuustoa
(oliiveja)

Voiteluun:
½ dl juoksevaa rypsiöljyä
2 tl rosmariinia

Lämmitä vesi +42-asteiseksi (eli pitäessäsi kättä vedessä vesi alkaa kymmenen sekunnin kohdalla polttaa), ja sekoita siihen suola, sokeri ja vehnälese-kuivahiivaseos. Lisää vehnäjauhot ja sekoita. Lisää rypsiöljyvalmiste viimeiseksi. Sekoita tasaiseksi. Kaada pellille leivinpaperin päälle ja levitä taputellen käsin uunipellin kokoiseksi. Kohota liinan alla puolisen tuntia.

Lämmitä uuni +225-asteeseen. Painele leipään koloja ja täytä kolot fetajuuston paloilla. (Myös oliiveja, jos niistä pidät.) Paista uunin keskitasolla 15-20 minuuttia. Voitele lämmin leipä rypsiöljyvalmisteen ja rosmariinin sekoituksella.

 Leipä muiden tarjottavien kanssa.

Jos ei ole tottunut rosmariiniin, kannattaa vähentää sen määrää, muuten koko leipä äkkiä maistuu rosmariinille. Fetaa voi laittaa aika reilustikin, tuo suolaisuutta ja makua leipään ja kelpaa muutoin fetaa inhoavillekin.

Yllättäen oli vaikeaa saada leipä levittymään tasaisesti uunipellille. Paistunut leipä oli toisesta kohtaa korppumainen ja toisesta pehmeä. Mutta ihan näppärä ja nopea ohje leiväksi, onpahan jotain vaihtelua.

2011/01/13

Suuri Käsityö 1 / 2011

Odotin tammikuun Suuri Käsityö -lehteä innolla, koska edellisessä numerossa mainostettiin Jukka Rintalan suunnittelemaa morsiuspukua. Myös mainostettiin yksilöllisiä vaatteita.


Lehti oli aika suuri pettymys. Morsiuspuku oli erityylinen, mitä odotin, ja muut vaatteet aika vähissä. Myös kokojen riittämättömyys ärsytti. Lopulta päätin, ettei lehti ehkä ole tällä hetkellä minua varten, ja peruin tilauksen.

Jukka Rintalan morsiuspuku on kyllä kaunis omalla tavallaan, mutta hieman turhan erikoinen toteutettavaksi. Puku ei oikein näytä istuvan mallin päälle, ja kokoja on kaavoitettu vain kaksi. XL-mallina oli häämekko, joka oli yksinkertainen, mutta suloinen, etenkin, jos olkaimet vaihtaisi niskan taakse. Peruskokoihin kaavoitetut hääasut eivät oikein iskeneet.

Helppokaavana oli trikoosta tehty mekko, jossa oli kahdesta kaitaleesta tehty poimutettu vyöosa. Tähän malliin ehkä tykästyin eniten. Yksinkertainen, mutta vyöosa toi sitä jotain, ja menisi arkikäytössä loistavasti. Kerrankin mekossa kaula-aukko ei ollut ahdistavan pieni.


Sitte kun saa vielä aikaiseksi... Viime viikonloppuna kaveri tuli kyläilemään, ja innostuin hänen seurassaan käymään kangasvarastoani lävitse. Kiva miettiä seurassa, mitä tästä voisi tehdä, ja kannattaako tätä säästää. Yksi ohut puuvillakangas taitaa vain lähteä Pelastusarmeijan keräykseen. Olen aikanaan tehnyt kankaasta teatteriin puseron, mutta kangasta on jäljellä aika paljon. Kankaassa on turkoosi pohja ja ns. sohvakangasruusuja viininpunaisen ja kanervan eri sävyissä. Ruusut voisivat olla nättejä, mutta kyseinen yhdistelmä turkoosiin pohjaväriin on kyllä aika karsea.

2011/01/12

Burda Style 1 / 2011

Burda Stylen tammikuun numero. Kansi kiehtoi heti, tosin kannessa ollut mekko osottautui yksinkertaiseksi paitamekoksi, ja vyö oli vain rekvisiittaa. Harmi, etenkin vyö kiehtoi.


Burdan upeat kuvat tekivät jälleen kerran monesta aiemmin vieroksumasta mallista kiinnostavia. Onko syy sitten malleissa, kuvauksessa vai missä, mutta lehti osaa ainakin myydä vaatteita ja tehdä niistä kiinnostavia. Pussittava mekko, jossa hameosa on kapea, on mitoitettu pitkille, n. 176cm.


Pitkä paita oli tehty kiinnostavasta kankaasta, ikään kuin kangas olisi rähjäytynyt.


Iso ja muhkea neuletakki yhdistettyinä kapeisiin housuihin. Kaunista, ainakin mallin päällä.


Kapeasta kynähameesta oli useampikin versio. Hame oli polvipituinen, mutta siitä oli myös miniversioita.


Paita oli kaunis, niskan taakse kiertyvä kaulus toi siihen mielenkiintoisen yksityiskohdan, ja teki myös paidasta hieman hienomman.



 Pitkä paita toisen kerran, tällä kertaa olomekkona.


Lehdestä löytyi myös 1940-luvun inspiroimia vaatteita. Itse en välittänyt yläosista niinkään, mutta hameet olivat upeita. Kellohelmainen perushame.


Kynähame uudestaan, sama kuin toimistohame, mutta toisesta kankaasta toteutettuna.


Puolihame, jossa eteen muodostui laskostus.


Ja ihanat plusvaatteet. Yleisilme mallistolla oli jälleen kerran pehmeä ja naisellinen, ei häivääkään "piilottakaa läskini maailmalta", mitä monet suomalaiset suuremmat koot tuntuvat olevan. Pitkä tunika yhdistettynä housuihin, kokonaisuutena kaunis.


Tunikan kanssa malliltaan samantapainen kapea mekko. Pääntie oli kulmikas ja kokonaisuus asiallinen, mutta naisellinen.


Kietaisupusero näytti niin pehmeältä! Toki vaatteeseen vaikuttaa käytetty kangaskin, mutta suloinen pusero suorastaan huusi puoleensa.


Ja mitä muuta? Hellyyttävä leijona! En tiedä, onko muissa kulttuureissa enemmän naamiaisia, mutta Burdan alkuvuoden lehdissä on lähes aina ollut naamiaisasuja lapsille ja aikuisille.


Hauska oli myös mustekala-asu lapsille. Miksei soveltaen voisi käyttää aikuisenkin puvun ideointina.


Tekemisen iloa!!!

Appelsiinilikööri

Miehille on hyvin vaikea keksiä lahjoja. Itse haluan kuitenkin jouluna ihmisiä muistaa lahjoilla, joten välillä tulee revittyä hiuksia sopivaa lahjaa miettiessä. Vuoden 2010 Kaikkien aikojen joulu -lehdestä löysin ohjeen nopeaan appelsiinilikööriin.


Ainekset:
4 luomuappelsiinia
0,5 litraa kirkasta viinaa, mielellään vodkaa
5 dl appelsiinimehu-vesiseosta
5 dl sokeria

Appelsiinit kuoritaan ja kuoret laitetaan viinaan makua antamaan. Peitetään ja annetaan maustua 24 tuntia.

Kuorituista appelsiineista puristetaan mehu ja siivilöidään se. Vettä lisätään sen verran, että nestettä tulee 5 dl. Lämmitetään sokerin kanssa kattilassa niin kauan, että sokeri sulaa nesteeseen. Jäähdytetään.

Appelsiininkuoret siivilöidään viinasta. Yhdistetään viina ja jäähtynyt appelsiinisokeri-seos ja pullotetaan.


Itse sain valmista likööriä hieman yli litran, riitti litra lasipulloon ja muutamia maistiaisia. Likööri oli paksuhkoa ja hyvin makeaa, useampien likööriä maistaneiden mielestä jopa liian makeaa. Seuraavalla kerralla täytyy ehkä yrittää vähemmällä sokerilla. Appelsiini maistui kuitenkin liköörissä hyvin, oli noin nopeaksi ja helpoksi likööriksi oikein hyvää. Pullotin liköörin lasipulloon ja tein kirjoitin siihen etiketin. Prosentti on toki vain arvio. Myös lahjan saaja piti lahjastaan.

Burda Style 12 / 2010

Tilasin englanninkielisen Burda Stylen inspiraatioksi. Menneinä vuosina olen sattumanvaraisesti ostanut Burdan silloin tällöin ja pääsääntöisesti pitänyt vaatteista. Tosin vain ruotsinkielisiä on myynnissä, tilaamalla sain lehden englanninkielisenä.


Aloitin tilauksen viime vuoden joulukuun numerosta, joten se kolahti muutama päivä takaperin postiluukusta yhdessä tammikuun numeron kanssa. Mielenkiintoisia vaatteita löytyi, toki jokaisen mallin kohdalla ei kolahtanut.

Valkoisen harsomaisen puseron kohdalla harmitti, etteivät itselleni käy petite-malliston vaatteet, jotka on mitoitettu n. 160cm pitkille. Harkitsen vakavasti, jos yrittäisin muokata kaavaa, ja tehdä puseron tai mekon mielenkiintoisella leikkauksella.


En tiedä, miksi ihastuin veden vihreään mekkoon. Periaatteessa en pidä pussittavista vaatteista, ja olkapäille keräytyvät kangasrykelmät eivät yleensä innosta, mutta mekko näytti kokonaisuutena jotenkin pehmeältä ja herkältä.


 Epäsymmetrinen mekko, jossa toinen olkapää jää auki, herätti myös kiinnostusta ja huomiota.


Kotelomekko oli perusmallinen, mutta sen parina olleen jakun pyöreät leikkauslinjat olivat kiehtovat. Ja edelleen, en edes pidä 80-luvun isoista olkapäistä ja massiivisesta yläosasta.



Söpö pieni hame, jossa yksityiskohtana drapeeraus. Ei ehkä printtikankaasta, mutta jostain ohuemmasta.


Plus-malliston asut olivat ihania. Olen hilkulla, olenko plus-malliston alareunassa, vai ovatko ne liian isoja. Melkein harmitti, että on tullut pienennyttyä, malliston vaatteet olivat juhlavia ja huokuivat pehmeää glamouria. Ainakin Burdalla on osattu ottaa huomioon, etteivät suuremmat koot halua säkkejä, vaan vaatteita. Seuraava mekko oli mielestäni ihana, vaikkei ehkä niin juhlava. En tiedä, onko syy kuvassa vai missä, mutta löysä mekko valui ihanasti mallin päällä.


Juhlamekko löytyi samalla kaavalla sekä pitkänä että puolipituisena. Periaatteessa malli on kohtuullisen yksinkertainen, mutta laskeutuvat kankaat, ja yläosan rypytys tekevät pehmeän vaikutelman pukuihin.



Toteutusta pitää katsella, kädet syyhyäisivät nyt tekemään vaatteita ja ostamaan kankaita, mutta järki ja tili sanovat muuta...


Maailman rumimmat pullat

Menneenä päivänä halusin kiittää tuttua pariskuntaa heidän avuliaista autokyydeistään ja monista ateriakutsuista. Ajattelin aamusella ennen lounasvierailua pyöräyttää pullia, ja laittaa niihin täytteeksi joulutortuista jääneen omenamarmeladin loput. Margariinin otin hyvissä ajoin illalla pehmenemään.

Pullat tein perusohjeella, neljännes litran taikina. Koska nestettä oli vähän, laitoin maidon isoon mukiin ja mikroon. Lämmittelin mukia sisältöineen useamman minuutin, mutta maito vain pysyi haaleana, eikä lämmennyt kädenlämpöiseksi. Lopulta kyllästyin ja siirsin maidon kattilaan ja sain kuin sainkin sen lämmitettyä. Hiiva sekaan, liukeni hyvin. Suola, sokeri ja kardemumma. Jauhoja olin mitannut maksimimäärän mitta-astiaan, niitä hieman sekaan, ja taas sekoitus.

Tämän jälkeen taikina meni pilalle. Tarkoituksena oli ripotella vähitellen jauhoja taikinan sekaan, ensin sekoittaen ja lopulta vaivaten. Kuinkas sitten kävikään... Jotenkin kummasti suurin osa jauhoista plumpsahti kerralla taikina-astiaan. Sekoitin, vaivasin, vaivasin lisää, mutta en saanut jauhoja enää kunnolla sekoittumaan. Taikinassa oli sitkeitä möykkyjä siellä täällä, joita ei saanut yhtenäiseksi koostumukseksi millään. Survoin margariinin sekaan, mikä ei kunnolla tahtonut sekottua taikinaan, suuri osa jäi rasvaksi taikinakulhon reunoille.

Kohotin taikinaa tunnin vailla tulosta. Laitoin taikinan vesihauteeseen ja se kohosi aavistuksen verran, mutta myös osa rasvasta suli liejuksi kulhon pohjalle. Leivoin taikinan pulliksi, mutta jo taikinan viipaloiminen oli hankalaa, sitkeitä möykkyjä oli siellä täällä. Pellillä pullat eivät huomattavasti kohonneet. Laitoin pullat alempaan lämpötilaan, ja ne kohosivat jonkin verran, niin että päällä ollut omenamarmeladitäyte hajoili osiin leviten. Uunista otettaessa totesin maailman rumimpien pullien syntyneen.

Omenamarmeladi pullien päällä oli hyvää. Siinä se sitten olikin. Pullista tuli aika kovia ja sitkaita. Loppujen lopuksi en kehdannut ottaa pullia tuomisiksi vieraisille, vaikka varmaan saajat olisivat arvostaneet jo pelkkää yritystä.

Jep, ei näitä kauniiksi voi sanoa.

Tuoreina menivät jotenkin, kovin suuri ei menekki ollut.

Pullantuoksua maailmaan! Ensi kerralla ehkä houkuttelevammassa muodossa, heh.

2011/01/05

Fifi alias Lumikide

Revontulihuivin jälkeen rohkaistuin tekemään muitakin pitsihuiveja. Tartuin Fifin ohjeeseen, jota on paljolti mainostettu helpoksi. Helppo se olikin, ja valmista tuli suhteellisen nopeasti. Fifin tein äidilleni joululahjaksi. Nimesin huivini lumikiteeksi sen jäisen sinisen värin ja harsomaisuuden takia. Pörröinen tiivis neulepinta muuttui harsomaisemmaksi huivin pingotuksen jälkeen.

Lumikide.

Lankana oli Novitan Rose Mohair, ja sitä kului alle kolme kerää (50g/kerä). Neuloin koon 7 pyöröpuikoilla. Huivi aloitettiin alanurkasta ja lopetettiin hartialinjalle.

Lähikuva.

 Venytyksen jälkeen huivista tuli yllättävänkin tasainen.

Huivi levitettynä tuolille.

Mukaan askartelin kortin huivin sävyissä.

Lämpöä talven keskelle!