Maailman rumimmat pullat

Menneenä päivänä halusin kiittää tuttua pariskuntaa heidän avuliaista autokyydeistään ja monista ateriakutsuista. Ajattelin aamusella ennen lounasvierailua pyöräyttää pullia, ja laittaa niihin täytteeksi joulutortuista jääneen omenamarmeladin loput. Margariinin otin hyvissä ajoin illalla pehmenemään.

Pullat tein perusohjeella, neljännes litran taikina. Koska nestettä oli vähän, laitoin maidon isoon mukiin ja mikroon. Lämmittelin mukia sisältöineen useamman minuutin, mutta maito vain pysyi haaleana, eikä lämmennyt kädenlämpöiseksi. Lopulta kyllästyin ja siirsin maidon kattilaan ja sain kuin sainkin sen lämmitettyä. Hiiva sekaan, liukeni hyvin. Suola, sokeri ja kardemumma. Jauhoja olin mitannut maksimimäärän mitta-astiaan, niitä hieman sekaan, ja taas sekoitus.

Tämän jälkeen taikina meni pilalle. Tarkoituksena oli ripotella vähitellen jauhoja taikinan sekaan, ensin sekoittaen ja lopulta vaivaten. Kuinkas sitten kävikään... Jotenkin kummasti suurin osa jauhoista plumpsahti kerralla taikina-astiaan. Sekoitin, vaivasin, vaivasin lisää, mutta en saanut jauhoja enää kunnolla sekoittumaan. Taikinassa oli sitkeitä möykkyjä siellä täällä, joita ei saanut yhtenäiseksi koostumukseksi millään. Survoin margariinin sekaan, mikä ei kunnolla tahtonut sekottua taikinaan, suuri osa jäi rasvaksi taikinakulhon reunoille.

Kohotin taikinaa tunnin vailla tulosta. Laitoin taikinan vesihauteeseen ja se kohosi aavistuksen verran, mutta myös osa rasvasta suli liejuksi kulhon pohjalle. Leivoin taikinan pulliksi, mutta jo taikinan viipaloiminen oli hankalaa, sitkeitä möykkyjä oli siellä täällä. Pellillä pullat eivät huomattavasti kohonneet. Laitoin pullat alempaan lämpötilaan, ja ne kohosivat jonkin verran, niin että päällä ollut omenamarmeladitäyte hajoili osiin leviten. Uunista otettaessa totesin maailman rumimpien pullien syntyneen.

Omenamarmeladi pullien päällä oli hyvää. Siinä se sitten olikin. Pullista tuli aika kovia ja sitkaita. Loppujen lopuksi en kehdannut ottaa pullia tuomisiksi vieraisille, vaikka varmaan saajat olisivat arvostaneet jo pelkkää yritystä.

Jep, ei näitä kauniiksi voi sanoa.

Tuoreina menivät jotenkin, kovin suuri ei menekki ollut.

Pullantuoksua maailmaan! Ensi kerralla ehkä houkuttelevammassa muodossa, heh.