Haaremihousut

Vaippojen kanssa yks haastavista asioista on ollut löytää sopivia housuja. Monet vauvanvaatteet on mitoitettu lahkeista kapeiksi. Isomman vaipan kanssa monet housut jäävät kinnaamaan istumakorkeudesta ja yläreisistä. Istumakorkeuden jääminen matalaksi aiheuttaa helposti pepun vilkkumista ja alas valumista. Reisistä housujen tulisi olla löysät, jotta istumiset jalat levälleen ja spagaatit onnistuisivat kunnolla.

Salamalla otettu.

Sopiva housukaava on ollut hakusessa. Nyt kokeilin Ottobre 1/2011 Acrobatics-housujen kaavaa. Housuosa leikattiin yhtenä kappaleena. Hieman hassua oli, että resoreille oli omat kaavansa, itse olen tottunut leikkaamaan ne senttien mukaan.

Tasolle levitettynä. 

Oikeasti lahkeet ovat kyllä saman 

mittaiset, asettelijassa vika.

Materiaalina käytin petroolin väristä auto-velouria. Kestovaippakaupasta tilattuna sille tuli hintaa 9,10€. Resori on Sampsukalta, hintaa 2,21€. Näistä materiaaleista riittää vielä jonkinlaiseen paitaan, joten tällä kertaa itse tehden ei kovin hintavaksi tullut. (Toki lisäksi tulevat lankakulut, konekulut, sähkökulut, etc)

Resorit olivat housuissa aika pitkät. Itse pitäisin pidemmistä lahkeista ja lyhyemmistä resoreista. Myös resorin ompelu noin kapeana oli hankalaa. Päädyinkin ompelemaan lahkeet hieman erilaisella ratkaisulla kuin ohjeessa, en halunnu nysvätä ja ommella saumurilla puolta milliä kerrallaan. Kokona oli 80cm ja passasi aivan hyvin. Vyötärö oli ehkä hieman leveähkö.

Kokonaisuudessaan olen tyytyväinen housuihin. En vähiten siksi, että kangas on mielestäni aivan ihanan väristä. Ihanan syvä petrooli. Harmi, ettei kangasta ole muilla kun autojen kuvilla, autot ovat vähän tylsiä omaan makuun. Käytössä housut toimivat hyvin, eivät kiristä mistään, vaan antavat lapselle vapauden liikkua. Lahkeen resorit pyrkivät hieman valumaan alaspäin, mutta vyötärö pysyy kivasti paikallaan.

Ensimmäiset villahousut!

Ensimmäiset villavaippahousut ikinä ovat nyt valmiit! Tein housut Tekstiiliteollisuuden villavaippahousut -ohjeella. (Ohje aukeaa pdf:nä. Jos ei linkki toimi jostain syystä, kokeile hakea ohjetta googlen kautta.) Lankana käytin alennuksesta ostamaani Novitan Puroa, värinä 821 Aallokko. Lankaa kului 65g, eli hieman päälle kerä. Neuloin nelosen pyöröpuikoilla.

Edestä.

Takaa.

Noudatin ohjetta, neuloin 80 silmukalla. Silmää vauvakokoihin minulla ei toistaiseksi ole, mutta esim. bodyihin vertaamalla lopputulos näytti sopivalta. Ja neulehan venyy. Lanoliinitus vielä, niin housut ovat käyttövalmiit.

Kämmähdys kävi lahkeiden kanssa. Ne olisi pitänyt siis neuloa joustinneuleella, ei aina oikein neuleella. Käytössä näkee, miten vaikuttaa ohivuotoihin. Lisäksi takasaumasta ei tullut kovinkaan kaunis, seuraavalla kerralla päättelen kerrokset neulan kanssa ennemmin kuin neulomalla yhteen.

Punapaita

Ihanaa, vihdoinkin jotain oikeaa valmiiksi! Aikaa ei mukamas ole tehdä yhtään pidempiä projekteja, joten tulee tehtyä lähinnä suureksi osaksi lähinnä pikkujuttuja. Tai jossiteltua, että jos ehtisi tekemään. Nyt kuitenkin tietynlainen puolipakko ajoi tekemään jotain. Olen syksyn mittaan levinyt sen verran, ettei vanhojen vaatteiden istumisesta ole enää puhettakaan. Kuitenkin pitäisi olla siistejä vaatteita, muutakin kuin 5 vuotta vanhoja virttyneitä paitoja.

Suuren Käsityölehden numerosta 1/2008 löysin löysän trikoopaidan, joka oli koristeltu laskoksin miehustassa ja hihoissa. Malli oli hieman pidempi ja vyöllä solmittava, jolloin sen ulkonäköä on helppo muuttaa nopeasti. Kaapista löytyi tumman punaista trikoota, 160cm leveää noin yksi metri. Ohjeen mukaan kangasta piti varata 1,70m, mutta päätin yrittää sommitella. Leikatessa havaitsin, ettei kangas tosiaan riitä. Päädyin leikkaamaan miehustan ja hihat tumman punaisesta trikoosta, mutta vyöhön, kaarrokkeisiin ja hihansuun kaitaleisiin käytiin toista punaisen kuviollista trikoota.

Vyö solmittuna ylös.

Ommellessani paitaa kasaan, huomasin: 1) en pidä trikoosta materiaalina 1) en pidä trikoon ompelusta ompelukoneella 3) trikoosta leikatut kaarrokkeet ovat helvetistä. Laskokset piti harsia käsin, muuten niiden ompelusta ei tullut mitään. Tikkauksista oli vaikea saada ompelukoneella siistin näköisiä. Tiedän, olisi pitänyt ostaa se kaksoisneula. Saumat surrauttelin saumurilla, joten äärettömästi en onneksi ompelukoneen kanssa joutunut tappelemaan. Ehkä eniten kärsivät kaarrokkeet, niistä tuli toispuoleisia venymisen takia. Mikä onni, että käytin kuviollista kangasta, joten venyminen ei ollut niin selvää. Ammattilaisen tarkastelua vaate ei kuitenkaan läpäisisi.

Kaiken kaikkiaan olin kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen. Kankaan väri on ihana, aidoimmillaan ehkä ensimmäisessä kuvassa. Ja toisesta kankaasta tehdyt kaitaleet piristävät paitaa mukavasti, ilman niitä paidasta olisi melkeinpä tullut tylsä. Hihat laskoksineen ovat kauniit. Etulaskoksiin en ehkä niin tyytyväinen ole, jäävät omituisesti rintavakoon. Kauniimpi lopputulos olisi ehkä tullut, jos laskosten paikkoja olisi levittänyt laajemmalle. Pusero on ihanan löysä ja sen vuoksi myös laskeutuva. Kaula-aukko mukavan laaja, muttei kuitenkaan paljastava.

Pömppöposeeraus.

Vyö solmittuna lantiolle. Ei kovin imartelevaa.

Kiitos Neuletortulle kuvista!

Union Jack -mekko

Tuttavani järjesti juhlat, joiden teemana oli erilaiset musiikkigenret. Hehee, hauskaa, kerrankin saa pukeutua. Klassinen musiikki olisi ollut houkutteleva monine muotoineen ja pukuineen, mutta jäi pois laskuista ajan puutteen ja materiaalikustannusten takia. Perusrokkari tai -poppari olisi ollut helppoa, mutta ehkä hieman tylsää. Gregoriaani. Lady Gaga. Euroviisut. Lopulta mieleen iskostui 90-luvun tyttöbändit, tunnetuimpana Spice Girls. Ihanaa kamalaa musiikkia suoraan lapsuudesta. Otetaan lempihahmoni bändistä ja hänen ikimuistettavin asunsa, ja mitä meillä on:

Englannin lipulla koristeltu mekko, ns. Union Jack-mekko ei vaikuttanut olevan vaikea toteuttaa. Tolppakorkoiset korokepohjakengät kaappini pohjalta löytyivätkin (kaappini on pohjaton aarrearkku vanhoille tavaroille), punainen peruukki löytyi pilailukaupasta. Mekkoa varten ostin hihattoman tummansininen trikoomekon (tosin hieman pidemmän kuin esikuvallaan) ja punaista ja valkoista akryylimaalia. Ensin mittailin mekkoa päälläni, jotta sain lipun paikasta mahdollisimman fiksun.

Valmiina aloittamaan!

Lattialle läjä sanomalehtiä, myös mekon sisään ja maalaus alkakoon. Hahmottelin lipun viivat liidulla. Hyvän kaavakuvan lipun viivoihin, jotka eivät mene kovin loogisesti, löysin nettisivuilta.

Englannin lipun kaavakuva.

Kovin fiksuksi valinnaksi akryylivärit eivät osoittautuneet. Peittävyys oli vähän niin ja näin, sain maalata useita kerroksia, minkä takia maalatusta pinnasta tuli jäykkä ja paksu. Toisaalta tiesin, etteivät akryylimaalit sovellu trikookankaalle, mutta oikeiden peittävien kangasvärien metsästäminen ja maalaminen kiinnittämisineen olisi ollut tuskaa, puhumattakaan hinnasta. Ja koska teen mekon lähinnä bile- tai pilailuvaatteeksi, ei työn laatu ja lopputulos ole kovin tärkeässä asemassa, vaikka periaatteessa inhoakin hutiloiden tekemistä.

Vastamaalattu mekko.

Mekko päällä. Peruukki aika räikeä.

Asu toimi hyvin, kaikki kyllä arvasivat, ketä oli tarkoitus esittää. Hieman joutui miettimään istumista, vaikka oma tekeleeni olikin alkuperäistä huomattavasti pidempi. Kaksoisleuka ja leviävä massu omasta takaa... Onneksi kyse oli kaverin luona tapahtuvista juhlista, eikä kovin julkisesta baareilusta.

Girl Power!

Leopardimekko nauhoilla

Vaatekaapista ei jälleen kerran löytynyt mitään päälle laitettavaa valmistujaisjuhliin. Hätäpäissäni kiersin Eurokankaan, ja löysin ihanan kullalle läikehtivän leopardikankaan. Löysin myös Burdan kaavoista lyhyen mekon kaavan nro 7352, jossa lyhyeen mekkoon oli yhdistetty eri tavoin solmittavat sifonkinauhat. Eli käytännössä olkaimettomaan bikiniyläosaan yhdistettiin kevyesti levenevä hameosa ja rinnan alle rypytettiin sifonkikappaleet.

Tosin ohje oli tehty trikoolle, ja oma kankaani ei trikoota ollut nähnykään. Tosin kankaassa oli elastaania, joten ajattelin sen edes auttavan asiaa. Leopardikangasta ostin turhankin reippaasti, kun katsoin kapeamman kankaan menekin. Lisäksi ostin suklaan ruskeaa sifonkia ja 40cm piilovetoketjun.

Piirsin kaavat ja aloin hieman ihmettelemään. Yläosan etukappale näytti tulevan väärinpäin. Annoin asian olla, ja leikkasin kankaan. Sovitellessani yläosaa päälleni ihmettelin edelleen etukappaleen mallia, alaosan pituus oli suurempi kuin yläosan pituus, vaikka omasta mielestäni se olisi pitänyt olla pikemminkin toisin päin. Mekko oli kuitenkin sen verran yksinkertaisen mallinen, että kaavojen muuttaminen olisi ajan puutteessa mennyt turhaksi pähkäilyksi, joten ompelin mekon loppuun ohjeiden mukaan. Sifonkihuivit päärmäsin taittamalla reunan ja ompelemalla noin sentin päähän kapean siksakin. Tämän jälkeen leikkasin ylimääräisen reunan pois.

Lopputulokseen en aivan tyytyväinen ollut. Lähemmällä tarkastelulla mekosta huomaa, että se on hutaistu kiiressä. Yläosa ei myöskään istu ja tuppaa yläreunan kuminauhasta huolimatta valumaan alaspäin, koska kappale ei anna riittävästi muotoa rinnalle. Varmaan johtuu eniten kangasvalinnasta, olisi pitänyt harkita enemmän. Trikoo joustaisi ilman muotoakin. Toisaalta trikoo olisi helposti tehnyt mekosta rantamekon oloisen. Helmahuolittelut olisivat voineet olla myös kauniimmat.

Useampi juhlija kuitenkin piti mekkoa nättinä, joten meni sillä ainakin yhdet juhlat. Ja leopardikangasta on jäljellä vielä, pitää vain keksiä, mitä siitä tekisi.

Suuri Käsityö 1 / 2011

Odotin tammikuun Suuri Käsityö -lehteä innolla, koska edellisessä numerossa mainostettiin Jukka Rintalan suunnittelemaa morsiuspukua. Myös mainostettiin yksilöllisiä vaatteita.

Lehti oli aika suuri pettymys. Morsiuspuku oli erityylinen, mitä odotin, ja muut vaatteet aika vähissä. Myös kokojen riittämättömyys ärsytti. Lopulta päätin, ettei lehti ehkä ole tällä hetkellä minua varten, ja peruin tilauksen.

Jukka Rintalan morsiuspuku on kyllä kaunis omalla tavallaan, mutta hieman turhan erikoinen toteutettavaksi. Puku ei oikein näytä istuvan mallin päälle, ja kokoja on kaavoitettu vain kaksi. XL-mallina oli häämekko, joka oli yksinkertainen, mutta suloinen, etenkin, jos olkaimet vaihtaisi niskan taakse. Peruskokoihin kaavoitetut hääasut eivät oikein iskeneet.

Helppokaavana oli trikoosta tehty mekko, jossa oli kahdesta kaitaleesta tehty poimutettu vyöosa. Tähän malliin ehkä tykästyin eniten. Yksinkertainen, mutta vyöosa toi sitä jotain, ja menisi arkikäytössä loistavasti. Kerrankin mekossa kaula-aukko ei ollut ahdistavan pieni.

Sitte kun saa vielä aikaiseksi... Viime viikonloppuna kaveri tuli kyläilemään, ja innostuin hänen seurassaan käymään kangasvarastoani lävitse. Kiva miettiä seurassa, mitä tästä voisi tehdä, ja kannattaako tätä säästää. Yksi ohut puuvillakangas taitaa vain lähteä Pelastusarmeijan keräykseen. Olen aikanaan tehnyt kankaasta teatteriin puseron, mutta kangasta on jäljellä aika paljon. Kankaassa on turkoosi pohja ja ns. sohvakangasruusuja viininpunaisen ja kanervan eri sävyissä. Ruusut voisivat olla nättejä, mutta kyseinen yhdistelmä turkoosiin pohjaväriin on kyllä aika karsea.

Burda Style 1 / 2011

Burda Stylen tammikuun numero. Kansi kiehtoi heti, tosin kannessa ollut mekko osottautui yksinkertaiseksi paitamekoksi, ja vyö oli vain rekvisiittaa. Harmi, etenkin vyö kiehtoi.

Burdan upeat kuvat tekivät jälleen kerran monesta aiemmin vieroksumasta mallista kiinnostavia. Onko syy sitten malleissa, kuvauksessa vai missä, mutta lehti osaa ainakin myydä vaatteita ja tehdä niistä kiinnostavia. Pussittava mekko, jossa hameosa on kapea, on mitoitettu pitkille, n. 176cm.

Pitkä paita oli tehty kiinnostavasta kankaasta, ikään kuin kangas olisi rähjäytynyt.

Iso ja muhkea neuletakki yhdistettyinä kapeisiin housuihin. Kaunista, ainakin mallin päällä.

Kapeasta kynähameesta oli useampikin versio. Hame oli polvipituinen, mutta siitä oli myös miniversioita.

Paita oli kaunis, niskan taakse kiertyvä kaulus toi siihen mielenkiintoisen yksityiskohdan, ja teki myös paidasta hieman hienomman.

 Pitkä paita toisen kerran, tällä kertaa olomekkona.

Lehdestä löytyi myös 1940-luvun inspiroimia vaatteita. Itse en välittänyt yläosista niinkään, mutta hameet olivat upeita. Kellohelmainen perushame.

Kynähame uudestaan, sama kuin toimistohame, mutta toisesta kankaasta toteutettuna.

Puolihame, jossa eteen muodostui laskostus.

Ja ihanat plusvaatteet. Yleisilme mallistolla oli jälleen kerran pehmeä ja naisellinen, ei häivääkään "piilottakaa läskini maailmalta", mitä monet suomalaiset suuremmat koot tuntuvat olevan. Pitkä tunika yhdistettynä housuihin, kokonaisuutena kaunis.

Tunikan kanssa malliltaan samantapainen kapea mekko. Pääntie oli kulmikas ja kokonaisuus asiallinen, mutta naisellinen.

Kietaisupusero näytti niin pehmeältä! Toki vaatteeseen vaikuttaa käytetty kangaskin, mutta suloinen pusero suorastaan huusi puoleensa.

Ja mitä muuta? Hellyyttävä leijona! En tiedä, onko muissa kulttuureissa enemmän naamiaisia, mutta Burdan alkuvuoden lehdissä on lähes aina ollut naamiaisasuja lapsille ja aikuisille.

Hauska oli myös mustekala-asu lapsille. Miksei soveltaen voisi käyttää aikuisenkin puvun ideointina.

Tekemisen iloa!!!

Burda Style 12 / 2010

Tilasin englanninkielisen Burda Stylen inspiraatioksi. Menneinä vuosina olen sattumanvaraisesti ostanut Burdan silloin tällöin ja pääsääntöisesti pitänyt vaatteista. Tosin vain ruotsinkielisiä on myynnissä, tilaamalla sain lehden englanninkielisenä.

Aloitin tilauksen viime vuoden joulukuun numerosta, joten se kolahti muutama päivä takaperin postiluukusta yhdessä tammikuun numeron kanssa. Mielenkiintoisia vaatteita löytyi, toki jokaisen mallin kohdalla ei kolahtanut.

Valkoisen harsomaisen puseron kohdalla harmitti, etteivät itselleni käy petite-malliston vaatteet, jotka on mitoitettu n. 160cm pitkille. Harkitsen vakavasti, jos yrittäisin muokata kaavaa, ja tehdä puseron tai mekon mielenkiintoisella leikkauksella.

En tiedä, miksi ihastuin veden vihreään mekkoon. Periaatteessa en pidä pussittavista vaatteista, ja olkapäille keräytyvät kangasrykelmät eivät yleensä innosta, mutta mekko näytti kokonaisuutena jotenkin pehmeältä ja herkältä.

 Epäsymmetrinen mekko, jossa toinen olkapää jää auki, herätti myös kiinnostusta ja huomiota.

Kotelomekko oli perusmallinen, mutta sen parina olleen jakun pyöreät leikkauslinjat olivat kiehtovat. Ja edelleen, en edes pidä 80-luvun isoista olkapäistä ja massiivisesta yläosasta.

Söpö pieni hame, jossa yksityiskohtana drapeeraus. Ei ehkä printtikankaasta, mutta jostain ohuemmasta.

Plus-malliston asut olivat ihania. Olen hilkulla, olenko plus-malliston alareunassa, vai ovatko ne liian isoja. Melkein harmitti, että on tullut pienennyttyä, malliston vaatteet olivat juhlavia ja huokuivat pehmeää glamouria. Ainakin Burdalla on osattu ottaa huomioon, etteivät suuremmat koot halua säkkejä, vaan vaatteita. Seuraava mekko oli mielestäni ihana, vaikkei ehkä niin juhlava. En tiedä, onko syy kuvassa vai missä, mutta löysä mekko valui ihanasti mallin päällä.

Juhlamekko löytyi samalla kaavalla sekä pitkänä että puolipituisena. Periaatteessa malli on kohtuullisen yksinkertainen, mutta laskeutuvat kankaat, ja yläosan rypytys tekevät pehmeän vaikutelman pukuihin.

Toteutusta pitää katsella, kädet syyhyäisivät nyt tekemään vaatteita ja ostamaan kankaita, mutta järki ja tili sanovat muuta...