Burda Style 8 / 2011

Elokuun Burda odotin ehkä enemmän, mnitä se kuitenkaan antoi. Monia hyviä perusvaatteita löytyi kyllä, muttei niinkään niitä, jotka olisivat huutaneet kaivamaan ompelukoneen esiin. Yleisilme oli lisäksi edellisen numeron jälkeen aika väritön.

Kuvat: BurdaStyle.de

Ensimmäisenä mallistona oli 50-luvun tyylisiä vaatteita. Mm. keeppi, monta mekkoa, kapeita hameita ja lyhyitä jakkuja sekä A-linjainen trenssi. Oma suosikki oli yksinkertainen mekko, jossa pääntie jatkui takana roikkuvana huivina. Ei ehkä arkikäyttöön, mutta miksei ns. parempana mekkona.

Seuraava teema kehräytyi hempeistä väreistä, ohuista kankaista ja arasta naisellisuudesta. Vaatteet olivat yksinkertaisia ja sen verran suoria malliltaan, etteivät oikein taida istua normaalivartaloisen päälle. Itse pidin rypytetystä hameesta. Voisi käyttää vatsamakkaroitten peittämiseen.

Seuraavana teemana oli militaristien yksityiskohtien yhdistäminen romanttiseen ja naiselliseen tyyliin. Eniten pidin näistä vaatteista. Valinnanvaraa oli karkeammista vaatteista pehmeämpiin. Mekkoja, hameita, housuja, takkeja, paitoja. Itse pidin mekosta, jossa oli drapeerattu pääntie (heh, yllätys, satun rakastamaan tuon tyylisiä päänteitä). Myös röyhelökoristenen pusero ja mekko vaikuttivat kivoilta, vaikka taitavatkin mennä enemmän kermakakkuosastoon.

Seuraavana vuorossa oli brittityyliä. Kovin harmaata ja tönkköä. Tylsää. Kuvat olivat kyllä kauniita, mutta vaatteet eivät olleet edukseen. Tykästyin röyhelömekkoon ja yksinkertaiseen hameeseen. Mekko oli tosin sama kuin edellisessä kuvassa, mutta toisenlaisesta kankaasta tehtynä näytti paremmalta, ainakin arkikäyttöä ajatellen. Minihameeseen löytyi kuvitettu helppokaava.

Plusmallisto tähtäsi pehmeään toimistotyyliin. Ei oikein kolahtanut. Liikaa roikkuvia osia takeissa, liikaa kangasta. Vaatteet eivät imarrelleet runsaampia vartaloita, kuten vaikka edellisen lehden juhlapuvut. Enemmän tuli mieleen itselle äitiysmallistot, useassa vaatteessa vatsan päälle oli kerätty paljon kangasta. Periaatteessa esim. lyhythihainen mekko oli kivan näköinen, mutta jotenkin se näytti vain niin raskaalta.

Lisäksi lehdestä löytyi lapsille takki, pusero, housuja ja hameita. Hieman köyhä saalis kokonaisuudessaan lehdessä. Toki meneillään oleva muoti vaikuttaa. Ja kaikki ei aina miellytä kaikkia.

Helppo mansikkatorttu

Suurinpiirtein vuosi sitten tein ilman uunia valmistuvan mansikkatortun Pirkan reseptillä. Muutama viikko takaperin parhaimpaan mansikka-aikaan tein lähes saman tortun, mutta tällä kertaa muokkasin torttua hieman, sopi omaan makuun enemmän ja ohje yksinkertaistui. Margariinia lisäsin pohjaan, jolloin pohjasta tuli pehmeämpi ja se leikkautui paremmin.

Pohja:
3/4 pakettia, ~260g tummia täytekeksejä
(esim. Domino, Pirkan Daniela, Rainbow:llakin omansa)
100g margariinia

Täyte:
5 liivatelehteä
tilkka vettä (2-3 rkl)
3dl vispikermaa
250g rahkaa
1dl sokeria
3tl vaniljasokeria

Päälle:
1 rasia mansikoita puolitettuina

Sulata margariini ja anna jäähtyä hetki. Laita keksit pienissä erissä monitoimikoneeseen ja muussaa kokonaan. Keksit voi myös murskata muovipussissa kaulimella, mutta täytteen takia homma on melko sottaista. Eli kannattaa hommata monitoimikone tai vierailla sellaisen omistavan tuttavan luona. Lisää margariini ja sekoita sekaisin. Vuoraa irroitettavan kakkuvuoan pohja leivinpaperilal ja kiinnitä hyvin. Laita jääkaappiin jähmettymään.

Laita liivatelehdet pehmenemään veteen 10 minuutiksi. Vispaa kermaa löysähköksi vaahdoksi. Ota tilkkanen kiehuvaa vettä, kuivaa pehmeät liivatelehdet, ja liuota vesitilkkaan. Sekoita liivateseos vispatun kerman joukkoon. Sekoita mukaan rahka ja sokerit. Levitä pohjan päälle, tasoita, ja laita jääkaappiin useammaksi tunniksi kylmenemään. Tämän jälkeen viipaloi mansikoita tortun päälle ja asettele haluamallasi tavalla.

Olin tyytyväinen torttuun, tyytyväisempi kuin viime kesäiseen. Pohja onnistui paremmin, toki asiassa auttoi myös monitoimikone, mitä en aiemmin käyttänyt. Torttu leikkaantui hyvin ja maistui hyvältä. Alkuperäisessä ohjeessa käytetään lisäksi sitruunaa tuomaan hieman kirpeyttä. Olen myös kokeillut tehdä pohjan ja täytteen tällä ohjeella, ja hieman ennen tarjolle laittamista lisännyt pakastemustikoita päälle. Hyvää!

Herkullisia hetkiä tuoreitten marjojen ja leipomusten parissa!

Fifi III

Ensimmäisen Fifini onnistuttua hyvin innostuin tekemään myös Fifin hieman toisella mallilla joululahjaksi. Joululahjasta kuitenkin tuli lopulta ennemmin juhannuslahja. Huivi kyllä valmistui melkein ajallaan, mutta pingottaminen on venynyt nyt useita kuukausia. Fifi III:n ohje on Ullasta, ja löytyy täältä. Lankaa meni hieman yli kolme kerää, tarkempaa määrää en huomannut mitata. Kulutusta on kuitenki helppo muuttaa kuviokerrosten määrää muuttamalla.

Kokonaiskuva.

Huivissa yhdistyi tavallaan kaksi kolmiota.

Huivin malli oli kaunis, ja reunat hauskan pykäläiset.

 Lähikuvaa mallista.

Kotoa löytyy ylimääräinen petauspatja, johon nuppineuloilla kiinnittelen huivin. Lattiatilaa viritys kuitenkin vaatii. Jotkut pingottavat huiveja taipuisien rautatikkujen avulla, toiset pujottavat paksua puuvillalankaa reunan reikiin ja venyttävät huivia sen avulla. Itse olen kuitenkin pingottanut huivit suoraan nuppineulojen avulla.

Hih, kuvatessa sattui huivin viereen sopivan värisiä kukkiakin.

Melkein haluttaisi tehdä itsellekin tuollainen ihanuus, helppo neuloa ja kaapista löytyy useampi kerä Novitan Rose Mohairia. Toisaalta mallineule käy hieman tylsäksi ajan kanssa, kun kuvio on koko ajan samaa. Toisaalta eipä tartte seurata kaaviota koko aikaa.

Burda Style 7 / 2011

Bloggailen heinäkuun Burdasta hieman myöhässä, heinäkuu kun oli lomakuu. Kivoja vaatteita löytyi paljon, sekä normimallistosta, että plusmallistosta. Valittavaa riitti rennoista rantavaatteista iltapukuihin.

Kuvat: BurdaStyle.de

Yksi lehden teemoista sai inspiraatioa rennosta rannalla olosta ja merenneidoista. Veden sävyjä löytyi paljon ja vaatteet olivat mukavan näköisiä. Omiin suosikkeihin nousi toppi, jonka eteen oli ommeltu epäsymmetrinen koriste ja superyksinkertainen yksihihainen mekko, joka käytännössä oli neliön mallinen. Yksinkertaista, näyttää (ainakin kuvassa) hyvältä, mutta olisinko itse tullut ajatelleeksi? En.

Toinen teema oli musta ja yksinkertaisuus. Ei ehkä kuumimpaan kesäaikaan sopivaa, mutta käytännöllistä. Yhtä puseroa ja mekkoa jäin miettimään, joissa pääntie ulottui rintojen alle halkiona. Kivaltahan näytti kuvissa, mutta miten se yläosa pysyy ryhdissä ja ylhäällä? Teippiratkaisut taitavat kuitenkin olla vain iltapukuja tms. varten. Itse löysin joukosta pari mekkoa. Toinen yksinkertainen, olkaimeton ja rypytetty, toinen hieman asiallisempi, mutta yksinkertaisella mallilla silti. Tosin mekon malli saa lantion näyttämään suuremmalta, mutta siinähän vyötärö sitten kaventuu.

Romanttisia tuulia ripauksella nostalgiaa... Kimonoita, pitsiä, 40-lukua... Tykästyin pieneen epäsymmetriseen paitaan ja pitsillä koristettuun mekkoon.

Yksi mallistoista tarjosi rentoja vaatteita esim. matkusteluun. Ehkä hieman liianki rentoja, tarjolla oli ylisuuria paitoja ja roikkuvia housuja. Itse lämpenin hieman ylisuuren paidan ja minishortsien yhdistelmälle. Kietaisupusero ja hame trikoosta olivat toimivia je helppoja perusvaatteita. Harmaa mekko, jonka ympäri oli kiedottu kangassuikaileita vei muista vaatteista voiton.

Pikkutytöille lehdestä löytyi suloisia mekkoja ja puseroita. Röyhelöitä, rypytyksiä ja pitsiä oli käytetty paljon. Yleisilmeeltään olivat kaikki söpöjä.

Ja plusmallisto, lehden ihanin osuus. Jotenkin Burda vain kolahtaa eniten silloin, kun lehdessä on plusmalliston juhlavaatteita. Toki osa onnistui paremmin osa huonommin. Mutta suurin osa ihania, joita väriksi valittu voimakas punainen korosti. Oma suosikit olivat löysähkö pitkähihainen mekko ja sifongilla kuorrutettu mekko näyttävillä vyötälaskoksilla.

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä. Aivan taivaallinen merenneito-mallinen iltapuku, johon on ommeltu päälle sifonkihuivi toisen olan yli. Jos tarvitsen iltapukua, tulen harkitsemaan tätä yhtenä vaihtoehtona pitkään.

Inspiraatiota!

Suuri Käsityö 7 / 2011

Vihdoin sain heinäkuun Suuren Käsityön käsiini. Neuleista iski silmään punainen kolmiopitsihuivi, jonka mallikerta ei vaikuttanut kovin hankalalta. Pidin myös niukasta, pitkähihaisesta ja yksinkertaisesta villatakista. Pitsiboleroita ja lyhyitä ja pidempiä neulejakkuja roikkuvilla liehukekauluksilla löytyi. Miehelle oli tarjolla pari peruspaitaa joustinneuleella. Etenkin osassa naisten neuleita löytyi yllättävän paljon kokoja.

Kuvat: SuuriKäsityö.fi

Ompeluksissa pidin Ritva-Liisa Pohjalaisen suunnittelemasta A-linjaisesta mekosta. Mekossa oli kaksi sifonkikerrosta vuoren lisäksi, ja malli oli tosiaan hyvin A-linjainen, helma varmasti lähellä täyskelloa. Samalta suunnittelijalta oli myös kapeat housut, tunika ja vyöllä kiinnitettävä takki, mutta nämä menivät omaan makuuni turhan yksinkertaisiksi. Lehdessä oli myös kilpailu, jossa saattoi voittaa suunnitelijan piirrokset omikseen.

Puutarhatöihin oli tarjolla haalarit. Enemmän pidin lierihatusta ja essusta. Idea laittaa essu ämpärin ympärille oli loistava, voisin soveltaa tekemällä essuja kukkaruukuille ja piilottaa kaiken epämääräisen sälän essujen taskuihin. Oksasakset ja vastaavat kun eivät nyt varsinaisesti kaunista parveketta...

Ompelutöistä löytyi myös pari nopeaa mekkoa, mutta ne eivät herättäneet innostusta, vähän turhan laatikkomaisia omaan makuun. Sitä vastoin tykkäsin herttaisesta puhvihihaisesta puserosta ja shaalikauluksisesta trikoomekosta. Trikoomekossa kaulus ulottui vyötärökaitaleelle, joka näytti kivalta. Voisi melkein mennä pian tehtävin pinoon. Kaavat löytyivät myös shortseihin, liiviin, reisitaskuhousuihin ja farkkutakkiin. Melkein nostalgista. Tytöille oli mekkoa, hametta, housuja, toppia, puseroa. Kaikissa jotain pientä extraa.

Nuoren suunnittelijan asusta pidin. Kokonaisuus oli tyttömäinen. Taskuista en ole aivan varma, toisaalta tasapainottavat puhvihihoja ja tuovat sitä jotain asuun. Punaiset korkkarit vielä, niin asu oli mahtava, 50-luvun kotiäiti jyrää!

Pyörän tarakkalaukku ja satulapehmuste/suoja pääsevät varmaan tehtävien listalle. Myös mummotyylin keittiötekstiilit olivat kauniita, parhain vinkki oli käyttää kuvioituja nauhoja suuremmissa kirjonnoissa.

En tiedä, ovatko vaatimukseni tippuneet, vai onko Suuren Käsityön tarjonta alkanut parantua. Nykyisin löydän taas jokaisesta lehdestä jotain toteuttamisen arvoista. Kohta voisi harkita jo tilaamista.

Suklaapähkinäpalat

Halusin kiittää yhteisestä ajasta pientä joukkoa ihmisiä, päädyin helpoimpaan ja leivoin herkkuja. Päädyin tekemään minttusuklaapaloja ja suklaapähkinäpaloja. Minttusuklaapalojen kanssa tuli hieman kiire, en ehtinyt odottelemaan niiden jäähtymistä, vaan pakkasin niitä lämpiminä päällekkäin. Hyviä tuli, mutta ulkonäkö kärsi palojen kuorrutteen liimautuessa ja rutistuessa leivinpaperia vasten. Suklaapähkinäpaloista sen sijaan tuli oikein mallikkaita, vaikka tein niitä ensimmäistä kertaa. Ohje vanhasta keittokirjastani, hieman sovellettuna omaan makuun ja kaapin sisältöön. Mikä parasta, uunia ei tarvita!

Ainekset, n. 20 kpl:
5 dl murskattuja digestive-keksejä
3,75 dl tomusokeria
2,5 dl suklaapähkinälevitettä
1,25 dl juoksevaa margariinia
1,25 dl rouhittuja, suolattuja maapähkinöitä
200g tummaa sveitsinsuklaata

Jäähtynyt taideteos ennen paloittelua.

Sekoita keksimurskan joukkoon tomusokeri, lisää joukkoon suklaapähkinälevite ja juokseva margariini. Sekoita hyvin sekaisin ja lisää joukkoon rouhitut suolapähkinät. Levitä leivinpaperia pieneen vuokaan, levitä taikinaseos päälle. Sulata suklaa mikrossa (tai pienessä kattilassa tai vesihauteessa) n. 15-20s pätkissä. Levitä sula suklaa taikinan päälle. Anna jäähtyä rauhassa ennen paloittelua.

Pakkaustohinoita. Kestivät kuljetuksen hyvin.

Palaset leikkautuivat kauniin terävästi.

Helppoja ja nopeita tehdä, ja saivat kehuja paljon. Suolatut pähkinät antavat makua ja muuten maistuu suklaalta. Hillitsin itseni ja söin vain 1,5 palaa, mieli olisi tehnyt enemmänkin!

Vadelmapalat

Jotain makeaa piti tehdä tuttavan syntymäpäiväkahville mukana viemisiksi. Päädyin yhdistelemään RuokaPirkan (05/2011) ja Cookie-kirjan reseptejä ja soveltamaan lopputulosta oman kaapin sisällön mukaan. Lopputulos oli aika makea, mutta toimi silti. Yhdestä satsista tuli 32 kappaletta vadelmapaloja.

Valmiita vadelmapaloja.

Alunen:
200g margariinia
2 dl sokeria
1 kananmuna
3 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 dl kevytkermaa

Täyte:
400g pakastevadelmia
3 dl sokeria
0,5 dl vettä
0,5 dl perunajauhoja
0,5 tl vaniljasokeria

Päällinen:
50g margariinia
0,5 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja

Kuorrute:
3 dl tomusokeria
2 rkl sitruunamehua
1 rkl juoksevaa margariinia

Paloja oli kätevä pakata isoihin karkki-

rasioihin, leivinpaperia vain kerrosten väliin.

Vaahdota pehmeä margariini ja sokeria, lisää muna joukkoon. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita seos muuhun taikinaan vuorotellen kerman kanssa. Paista 200 asteessa 10 minuuttia.

Sekoita täytteen aineet kattilassa ja lämmitä, kunnes seos alkaa saeta. Perunajauhot kannattaa lisätä siivilän läpi, ja sekoittaa koko ajan. Ellet sitten halua tehdä kuten allekirjoittanut ja poimia valmiista täytteestä perunajauhoklimppejä pois. Levitä täyte paistuneen alusen pinnalle.

Päällistä varten vaahdota margariini ja sokeri, lisää joukkoon vehnäjauhot. Rakenne on aika murumainen. Ripottele täytteen päälle. Paista 200 asteessa 15 minuuttia.

Koristelua varten sekoita aineet keskenään ja pursota raidoiksi lämpimän levyn päälle. Anna jäähtyä kunnolla. Leikkaa neliöiksi.

Leipomukset jäähtymässä pakkaamista varten.

 Ja sitten syömään...

Herkuttelun iloa!

Suuri Käsityö 5-6 / 2011

Touko-kesäkuun lehti oli kokonaisuutena iloinen yllätys, lehdestä löytyi perusvaatteita kesäksi pienin ideoin.Kaiken kaikkiaan paljon toteuttamiskelpoisia käsitöitä.

Kuvat: Suuri Käsityö

Neuleissa löytyi helppoa pitsipintaa, verkkoneuleita ja yksinkertaisempia neulepuseroita. Lapsille löytyi 98-128 cm kokoisille vaateita topeista huppareihin. Vauvaneuleitakin löytyi hempeissä väreissä. Virkattu tähtiliina näytti ihanalta: siihen oli yhdistetty valkoista ja hopeaa. Ehkä houkuttelevimmat ohjeet olivat neulotut nalle, koira ja pupu. Ne oli neulottu pehmeän näköisestä pörrölangasta ja näyttivät suloisilta.

Yksi mielenkiintoisimmista vaatteista oli Tiia Vanhatapion suunnittelema Bunny-mekko. Mielenkiintoisen mekosta teki halpa materiaali ja suora malli. Mallista huolimatta vaatteeseen oli saatu jotain muotoa. Oma mielipiteeni on ehkä silti hieman jakautunut, en tiedä pitäisinkö mekosta vai en. Toisaalta jokin mekossa kiinnostaa, toisaalta jokin ärsyttää. Ainakin antaa ajattelemisen aihetta.

Lehdessä oli myös vaatteita mustavalkoisella origami-teemalla. Ei täyttä origamia, onneksi, mutta pieniä mielenkiintoisia ratkaisuja. Valkoinen paitapusero oli saanut inspiraatiota kasakkatyylisistä takeista, mutta se oli koristeltu satiininauhoin ja röyhelöhihoin. Löysän lyhythihaisen puseron pääntie oli koristeltu tikatuin laskoksin, joissa lehdessä ei vain harmi kyllä ollut kuvaa. Polvipituinen mekko sai lisäkiinnostavuutta mekon etupuolelle tehdyistä laskoksista.

Rantavaatteistakin löytyi innostavia malleja. Pinkeissä capreissa vyötärölaskokset olikin siirretty lantiolle ja muutenkin malli pidetty yksinkertaisena. Pinkki jakku oli niin puseromainen ja kevyen oloinen, että ensivilkaisulla luulin sitä puseroksi. Materiaalina oli trikoo. Helmat ja muut reunat oli huoliteltu rosoisiksi. Jakun parina olleeseen trikoohameeseen löytyi lehdestä kuvitettu helppokaava.

Lyhythihainen raglanmekko toimi rantamekkona, etenkin kuviollisesta trikoosta toteutettuna. Yksinkertainen trikoopaita sai ruusukkeesta ja rosoisesta huolittelustaan lisäilmettä. Hiekan värisestä kankaasta tehty kaarrokehame olisi hyvä vaihtoehto monitoimishortseille.

Pienille neideille lehdestä löytyi pari kesäistä mekkoa. Helppotekoista prinsessaa, joka kestää remuamisen. Tykkään. Myös aivan pienimmille löytyi hellemekko ja vanhanaikaiset rimssupöksyt, jotka suloisesti kurkistavat mekon alta.

Sisustusosiossa oli hempeitä kirjontatöitä, jotka sopivat lahjoiksi erilaisiin juhliin. Tuoliin oli tehty yksinkertainen huppu, johon oli kirjottu köynnöksen muodostama sydän. Aivan ihanan näköinen, en sitten tiedä, miten itseltä onnistuisi. Lahjaideoista löytyi myös sormustyyny hääparille, kirjotut valokuva-albumin kannet vastasyntyneelle ja kirjotut tyynyt muihin merkkipäiviin.

Kesäliite oli paljolti farkkukankaiden ja kierrätyksen inspiroima. Mielenkiintoisimmat ideat olivat poikien housut miesten vanhoista paidoista, eri materiaaleista tehdyt hillopurkkisuojat/-koristeet, paidoista tehdyt pullopussit, paidan hihoista tehdyt sohvatyynykoristeet, napitettavat paneeliverhot, puinen nojatuolikeinu, riippuva amppelitaso usealle kukkaruukulle ja vanhan farkkuhameen muokkaaminen. Liitteessä oli ohjeet myös kaarnalaivaan ja saunavihtaan.