Punapaita

Ihanaa, vihdoinkin jotain oikeaa valmiiksi! Aikaa ei mukamas ole tehdä yhtään pidempiä projekteja, joten tulee tehtyä lähinnä suureksi osaksi lähinnä pikkujuttuja. Tai jossiteltua, että jos ehtisi tekemään. Nyt kuitenkin tietynlainen puolipakko ajoi tekemään jotain. Olen syksyn mittaan levinyt sen verran, ettei vanhojen vaatteiden istumisesta ole enää puhettakaan. Kuitenkin pitäisi olla siistejä vaatteita, muutakin kuin 5 vuotta vanhoja virttyneitä paitoja.

Suuren Käsityölehden numerosta 1/2008 löysin löysän trikoopaidan, joka oli koristeltu laskoksin miehustassa ja hihoissa. Malli oli hieman pidempi ja vyöllä solmittava, jolloin sen ulkonäköä on helppo muuttaa nopeasti. Kaapista löytyi tumman punaista trikoota, 160cm leveää noin yksi metri. Ohjeen mukaan kangasta piti varata 1,70m, mutta päätin yrittää sommitella. Leikatessa havaitsin, ettei kangas tosiaan riitä. Päädyin leikkaamaan miehustan ja hihat tumman punaisesta trikoosta, mutta vyöhön, kaarrokkeisiin ja hihansuun kaitaleisiin käytiin toista punaisen kuviollista trikoota.

Vyö solmittuna ylös.

Ommellessani paitaa kasaan, huomasin: 1) en pidä trikoosta materiaalina 1) en pidä trikoon ompelusta ompelukoneella 3) trikoosta leikatut kaarrokkeet ovat helvetistä. Laskokset piti harsia käsin, muuten niiden ompelusta ei tullut mitään. Tikkauksista oli vaikea saada ompelukoneella siistin näköisiä. Tiedän, olisi pitänyt ostaa se kaksoisneula. Saumat surrauttelin saumurilla, joten äärettömästi en onneksi ompelukoneen kanssa joutunut tappelemaan. Ehkä eniten kärsivät kaarrokkeet, niistä tuli toispuoleisia venymisen takia. Mikä onni, että käytin kuviollista kangasta, joten venyminen ei ollut niin selvää. Ammattilaisen tarkastelua vaate ei kuitenkaan läpäisisi.

Kaiken kaikkiaan olin kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen. Kankaan väri on ihana, aidoimmillaan ehkä ensimmäisessä kuvassa. Ja toisesta kankaasta tehdyt kaitaleet piristävät paitaa mukavasti, ilman niitä paidasta olisi melkeinpä tullut tylsä. Hihat laskoksineen ovat kauniit. Etulaskoksiin en ehkä niin tyytyväinen ole, jäävät omituisesti rintavakoon. Kauniimpi lopputulos olisi ehkä tullut, jos laskosten paikkoja olisi levittänyt laajemmalle. Pusero on ihanan löysä ja sen vuoksi myös laskeutuva. Kaula-aukko mukavan laaja, muttei kuitenkaan paljastava.

Pömppöposeeraus.

Vyö solmittuna lantiolle. Ei kovin imartelevaa.

Kiitos Neuletortulle kuvista!

Union Jack -mekko

Tuttavani järjesti juhlat, joiden teemana oli erilaiset musiikkigenret. Hehee, hauskaa, kerrankin saa pukeutua. Klassinen musiikki olisi ollut houkutteleva monine muotoineen ja pukuineen, mutta jäi pois laskuista ajan puutteen ja materiaalikustannusten takia. Perusrokkari tai -poppari olisi ollut helppoa, mutta ehkä hieman tylsää. Gregoriaani. Lady Gaga. Euroviisut. Lopulta mieleen iskostui 90-luvun tyttöbändit, tunnetuimpana Spice Girls. Ihanaa kamalaa musiikkia suoraan lapsuudesta. Otetaan lempihahmoni bändistä ja hänen ikimuistettavin asunsa, ja mitä meillä on:

Englannin lipulla koristeltu mekko, ns. Union Jack-mekko ei vaikuttanut olevan vaikea toteuttaa. Tolppakorkoiset korokepohjakengät kaappini pohjalta löytyivätkin (kaappini on pohjaton aarrearkku vanhoille tavaroille), punainen peruukki löytyi pilailukaupasta. Mekkoa varten ostin hihattoman tummansininen trikoomekon (tosin hieman pidemmän kuin esikuvallaan) ja punaista ja valkoista akryylimaalia. Ensin mittailin mekkoa päälläni, jotta sain lipun paikasta mahdollisimman fiksun.

Valmiina aloittamaan!

Lattialle läjä sanomalehtiä, myös mekon sisään ja maalaus alkakoon. Hahmottelin lipun viivat liidulla. Hyvän kaavakuvan lipun viivoihin, jotka eivät mene kovin loogisesti, löysin nettisivuilta.

Englannin lipun kaavakuva.

Kovin fiksuksi valinnaksi akryylivärit eivät osoittautuneet. Peittävyys oli vähän niin ja näin, sain maalata useita kerroksia, minkä takia maalatusta pinnasta tuli jäykkä ja paksu. Toisaalta tiesin, etteivät akryylimaalit sovellu trikookankaalle, mutta oikeiden peittävien kangasvärien metsästäminen ja maalaminen kiinnittämisineen olisi ollut tuskaa, puhumattakaan hinnasta. Ja koska teen mekon lähinnä bile- tai pilailuvaatteeksi, ei työn laatu ja lopputulos ole kovin tärkeässä asemassa, vaikka periaatteessa inhoakin hutiloiden tekemistä.

Vastamaalattu mekko.

Mekko päällä. Peruukki aika räikeä.

Asu toimi hyvin, kaikki kyllä arvasivat, ketä oli tarkoitus esittää. Hieman joutui miettimään istumista, vaikka oma tekeleeni olikin alkuperäistä huomattavasti pidempi. Kaksoisleuka ja leviävä massu omasta takaa... Onneksi kyse oli kaverin luona tapahtuvista juhlista, eikä kovin julkisesta baareilusta.

Girl Power!

Burda Style 10/2011

Burdan lokakuun numeron teemoina olivat klassiset mustavalkoiset vaatteet, rento boheemius, hiihtolatujen romantiikka, beigen eleganssi ja plusmallistossa värikkyys.

Kuvat: BurdaStyle.de

Itse en ensimmäiseen teemaan ihastunut, omiin silmiin vaatteet näyttivät melko tätimäisiltä. Paljon löytyi laakakauluksia, löysiä paitoja ja leveälahkeisia housuja. Kivoin vaate oli satiininen kietaisupusero, jossa pääntietä reunustivat röyhelöt.

70-luvun inspiroimassa rennommassa mallistossa oli käytetty maanläheisiä värejä ja tekoturkista, vaatteista löytyi sidottavia huivikauluspuseroita, myös leveitä lahkeita, liivejä ja maksimekkoja. Eniten pidin kietaisumekoista. Etenkin maksipituinen oli kaunis. Yksityiskohtana muotosaumojen päät oli jätetty auki. Eri asia sitten, tulisiko sitä pidettyä missään.

Talviajan vaatteet olivat lähinnä neuloksesta ommeltuja yksinkertaisi vaatteita ja asusteita. Mukana oli myös pari viittaa ja maksitakki. Suosikkini oli mekon ja ylisuuren villapaidan risteytys.

Beigen värinen mallisto oli enimmäkseen samoja vaatteita kuin edellisissä, eri kankaista toteutettuna. Viittoja on nähnyt niin paljon, että kohta voi alkaa miettiä tosissaan sellaisen tekemistä. Myös kietaisumekosta oli toinen versio. Mielenkiintoisin oli tekonahasta tehty irtokauluri. Neulottuja kaulureita on pyörinyt kuvastossa ja kaupoissa, mutta kankaasta toteutettuna mielenkiintoinen ajatus. Ja varmaan hyvin lämmin...

Kyllä, olen hulluina kietaisuvaatteisiin.

Plusmalliston vaatteet olivat lähinnä värikkäistä trikookankaista ommeltuja yksinkertaisia vaatteita. Vesiputouskaulusta yhdistettynä lepakkohihoihin ja A-linjaisia takkeja. Suosikkini oli epäsymmetrinen mekko. Pehmeät laskokset antavat tilaa vatsalle ja epäsymmetrisyys vetää huomion pois makkaroista.

Mallikuva samasta mekosta.

Helppo makkarakeitto

Ruokabudjetille koitti säästökuuri. Niinpä päätin tehdä makkarakeittoa. Ohjeeseen käytin inspiraationa useampaa ohjetta, sekä siskonmakkarakeiton ohjetta että kasviskeiton ohjetta.

Ainekset:
1l vettä
2 kasvisliemikuutiota
5 isoa perunaa
7 porkkanaa
1 purjo
mustapippuria
1tl kirveliä
1 rkl juoksevaa margariinia
1½ HK:n sinistä

Pese kasvikset ja pilko pieniksi paloiksi. Kiehauta vesi, lisää liemikuutiot, mausteet ja kasvikset. Anna kiehua hiljalleen kannan alla puolisen tuntia. Pilko tällä aikaa makkara ja kuullota makkaroita rasvassa pannulla. Lisää makkarat keittoon ja anna kiehua vielä 10min.

Perunoista tuli aika pehmeitä, voisi ehkä lisätä myöhemmässä vaiheessa, esim. 10-15min myöhemmin. Muuten keitosta tuli hyvänmakuista, yllätyin suorastaan. Yleensä en itse nimittäin makkarakeitosta liiemmin välitä. Keittoa tuli aika runsaasti, voisi melkein tehdä pienemmän annoksen ensi kerralla. Tai hankkia isomman kattilan.

Kirjaostoksia

Jokunen viikko takaperin kolahti kirjakerhon alennuslehti postiluukusta. Alennuksesta löytyi vaikka mitä, ehkä kiinnostavimpana Nancy Bushin Pitsihuivit neuloen, jota olen kuolannut jo pitkään. Tarjouksen innostamana klikkailen nettikaupassa ostoskorin täyteen. Tulin kuitenkin järkiini maksuvaiheessa. Ei, en minä nyt tarvitse yhtään useampaa kirjaa, kirjahyllyt pursuavat jo muutenkin ylikuormituksesta.

Kaikki hyvin. Mutta sitten postiluukusta kolahti kirjakaupan alennusmyynnin mainoslehti. Sama kirja, halvempi hinta. En voinut vastustaa kiusausta, lähdin poimimaan kirjan kaupasta oman kotini turvaan. Kirjan mallit ovat perinteisiä virolaisia pitsimalleja, enimmäkseen hyvin ohuita. Huivit ovat kauniita, kädet syyhyävät neulomaan kun kirjan vain näkeekin. Eri asia sitten, mikä huivien käytännöllisyys olisi, juhlavampana huivina toimisivat ehkä parhaiten. Mutta ah, niin kauniita, niin kauniita...

Nancy Bush: Pitsihuivit neuloen

Ovelasti Bushin kirja oli ympäröity muilla käsityökirjoilla. En voinut vastustaa kiusausta, mukaan tarttui myös pari muuta kirjaa. Mukaan eksyi Paula Hammerskogin, Eva Wincentin ja Rikard Westmanin Neulo ja nauti! Kirja sisälsi aika paljon mallineuleita, osa itselleni tuoreita. Joitakin neulemalleja. Kiinnostavimpana osana oli paneuduttu hieman neuleohjeiden muokkaamiseen ja oman mallin kehittämiseen ja kirjoittamiseen.

Paula Hammerskog, Eva Wincent ja 

Rikard Westman: Neulo ja nauti!

Tytti Huhtaniskan ja Milla von Konowin Ihanat lahjat sisälsi puolestaan erilaisia vinkkejä paketointiin käyttäen hyväksi paperia, kartonkia ja kangasta. Kauniita paketteja ja hyviä ideoita. Itse haluisin päästä turhasta lahjapaperin käytöstä eroon. Useimpia lahjapapereita ei voi kierrättää paperinkeräykseen, ja monet ovat niin heikkoja, että menevät kertakäytön jälkeen roskiin. Kankaita tai rasioita käyttämällä ideana olisi, että lahjan saaja voisi antaa jonkun lahjan eteenpäin käyttäen näitä kääreitä. Tosin usein olen törmännyt siihen, että myös kääre säästetään.

Tytti Huhtaniska ja Milla von Konow: Ihanat lahjat

Neljäs kirja oli Annie Obaachanin Virkkaa amigurumi! Kirja sisälsi selkeät, isot ohjeet 25 eläinmaskottiin. Söpöjä olivat kyllä, mutta itse ajattelin kirjan enemmän joululahjaksi kuin toteuttaa itse ohjeita.

Annie Obaachan: Virkkaa amigurumi!

Kohta varmaan olisi syytä alkaa tekemäänkin jotain, eikä vain ostella materiaaleja ja kirjoja ja keräillä ohjeita... Kaapit täyttyvät huolestuttavaa vauhtia.

Uunijuusto

Kerätessäni mummolta reseptejä törmäsin uunijuuston ohjeeseen. Helppo ohje vähillä aineilla, oli pakko kokeilla, vaikken muistakaan mummon tätä tehneen.

Ainekset:
3 dl vettä
2 dl maitojauhetta
1 muna
suolaa

Sekoitetaan vesi, maitojauhe ja kananmuna, ripotellaan joukkoon hieman suolaa. Kaadetaan voideltuun vuokaan. Paistetaan 175 asteessa n. 40 minuuttia, kunnes juustomassa on hyytynyt.

Juusto onnistui kohtuu hyvin, ehkä vähän kuivaksi jäi. Voisi antaa olla vähemmänkin aikaa uunissa. Ja juusto kannattaa syödä heti, parhainta uunista otettuna hillon kera.

Vinkki: Kannattaa lukea ohje hyvin. Luin sujuvasti desilitrat litroina, ja ehdin jo hätääntyä, mistä löydän riittävän ison uunivuoan.

Porkkanalaatikko

Joulukuuhun on aikaa kolme kuukautta, ja halusin harjoitella lempilaatikkoni tekoa. Mummoni loihtii aina taivaallista porkkanalaatikko joulupöytään, välillä ruuankin lisukkeeksi. Tähän porkkanalaatikkoon ei tule riisiä, kuten useimpiin porkkanalaatikoihin, vaan riisi on korvattu mannaryyneillä. Lopputuloksena on ihanan pehmeä ja samettinen laatikko, joka on hyvää lämpimänä ja kylmänä.

Ainekset:
1kg porkkanoita
vettä, suolaa
1,5 dl ruokakermaa
0,75 dl mannasuurimoita
1 dl keitinlientä
1 tl suolaa
2 rkl mantelijauhetta
korppujauhoja, voita

Kuori ja paloittele porkkanat ja keitä ne kypsiksi suolalla maustetussa vedessä. Ota keitinvettä talteen desin verran ennen kuin kaadat keitinveden pois. Soseuta porkkanat (itse käytin perunanuijaa ja vatkainta survomiseen). Sekoita porkkanasoseeseen ruokakerma, mannasuurimot, keitinliemi, suola ja mantelijauhe. Levitä voideltuun uunivuokaan. Ripottele korppujauhoja ja voinokareita päälle. Halutessasi voit koristella laatikon tekemällä pintään syvennyksiä lusikalla. Paista 150 asteessa 1,5 tuntia.

Porkkanalaatikko onnistui hyvin ja se maistui lähes samalta kuin mummon tekemäkin. Jippii, askeleen lähempänä mummon herkkuruokia! Loppujen lopuksi porkkanalaatikon teko oli yllättävän helppoa, vähällä vaivalla sai hyvää, eikä aineetkin löytyvät melkein kaapista kuin kaapista. Mietin myös porkkanalaatikkojen tekemistä foliovuokiin ja pakastamista raakana.

Vihersalaattia, porkkanalaatikkoa ja uunijuustoa. Nam!

Ihan joulu tulee mieleen, kun söi porkkanalaatikkoa. Toki porkkanalaatikko sopii moneen muuhunkin aikaan, esimerkiksi nyt kaupat ovat pullollaan porkkanoita sadonkorjuun jäljiltä.

Helppo omenapiirakka

Mies sai idean kinuta omenapiirakkaa, koska ei pitkään aikaan ole sitä saanut. Vieraitakin oli tulossa illaksi, joten päätin kokeilla miten yksi nopeista lempipiirakkapohjistani soveltuu omenapiirakan kanssa käytettäväksi.

Pohja:
1,5 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tlk kermaviiliä
150g margariinia sulatettuna

Päälle:
2-3 hapanta omenaa
kanelia
fariinisokeria

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää joukkoon kermaviili ja hieman jäähtynyt margariini. Levitä voideltuun vuokaan tasaisesti. Kuori omenat ja lohko ne ohuiksi lohkoiksi. Ripottele päälle oman maun mukaan kanelia ja fariinisokeria. Paista 200 asteessa 30min.

Piirakasta tuli hyvää, omenat jäivät tosin hieman raaoiksi. Toisaalta pohja olisi voinut olla ohuempi ja omenaa enemmän. Kannattaa siis tehdä piirakka laakeaan piirakkavuokaan. Itse käytin piirakkaan makeita omenia, joita jääkaapissa oli, mutta ilmeisesti happamat omenat, kuten Granny Smith, sopivat paremmin. Mummolta kyselin lisää vinkkejä omenoitten kypsyttämiseen: kannattaa peittää piirakka uunista otettaessa lautasella, foliolla, tms., jolloin omenat jatkavat kypsymistään piirakan lämmössä, mutta itse taikina ei enää kovetu. Omenalohkot voi myös voidella sulan/juoksevan margariinin ja sokerin seoksella ennen uuniin laittaessa.

Ilmeisesti pitää kokeilla omenapiirakan tekoa uudemman kerran, ja vaikka leipoa pakasteeseen vierasvaraksi. Hyvää kuitenkin nytkin tuli. Lämmin omenapiirakka vaniljajäätelöllä, nam!

Leopardimekko nauhoilla

Vaatekaapista ei jälleen kerran löytynyt mitään päälle laitettavaa valmistujaisjuhliin. Hätäpäissäni kiersin Eurokankaan, ja löysin ihanan kullalle läikehtivän leopardikankaan. Löysin myös Burdan kaavoista lyhyen mekon kaavan nro 7352, jossa lyhyeen mekkoon oli yhdistetty eri tavoin solmittavat sifonkinauhat. Eli käytännössä olkaimettomaan bikiniyläosaan yhdistettiin kevyesti levenevä hameosa ja rinnan alle rypytettiin sifonkikappaleet.

Tosin ohje oli tehty trikoolle, ja oma kankaani ei trikoota ollut nähnykään. Tosin kankaassa oli elastaania, joten ajattelin sen edes auttavan asiaa. Leopardikangasta ostin turhankin reippaasti, kun katsoin kapeamman kankaan menekin. Lisäksi ostin suklaan ruskeaa sifonkia ja 40cm piilovetoketjun.

Piirsin kaavat ja aloin hieman ihmettelemään. Yläosan etukappale näytti tulevan väärinpäin. Annoin asian olla, ja leikkasin kankaan. Sovitellessani yläosaa päälleni ihmettelin edelleen etukappaleen mallia, alaosan pituus oli suurempi kuin yläosan pituus, vaikka omasta mielestäni se olisi pitänyt olla pikemminkin toisin päin. Mekko oli kuitenkin sen verran yksinkertaisen mallinen, että kaavojen muuttaminen olisi ajan puutteessa mennyt turhaksi pähkäilyksi, joten ompelin mekon loppuun ohjeiden mukaan. Sifonkihuivit päärmäsin taittamalla reunan ja ompelemalla noin sentin päähän kapean siksakin. Tämän jälkeen leikkasin ylimääräisen reunan pois.

Lopputulokseen en aivan tyytyväinen ollut. Lähemmällä tarkastelulla mekosta huomaa, että se on hutaistu kiiressä. Yläosa ei myöskään istu ja tuppaa yläreunan kuminauhasta huolimatta valumaan alaspäin, koska kappale ei anna riittävästi muotoa rinnalle. Varmaan johtuu eniten kangasvalinnasta, olisi pitänyt harkita enemmän. Trikoo joustaisi ilman muotoakin. Toisaalta trikoo olisi helposti tehnyt mekosta rantamekon oloisen. Helmahuolittelut olisivat voineet olla myös kauniimmat.

Useampi juhlija kuitenkin piti mekkoa nättinä, joten meni sillä ainakin yhdet juhlat. Ja leopardikangasta on jäljellä vielä, pitää vain keksiä, mitä siitä tekisi.