2011/01/13

Suuri Käsityö 1 / 2011

Odotin tammikuun Suuri Käsityö -lehteä innolla, koska edellisessä numerossa mainostettiin Jukka Rintalan suunnittelemaa morsiuspukua. Myös mainostettiin yksilöllisiä vaatteita.


Lehti oli aika suuri pettymys. Morsiuspuku oli erityylinen, mitä odotin, ja muut vaatteet aika vähissä. Myös kokojen riittämättömyys ärsytti. Lopulta päätin, ettei lehti ehkä ole tällä hetkellä minua varten, ja peruin tilauksen.

Jukka Rintalan morsiuspuku on kyllä kaunis omalla tavallaan, mutta hieman turhan erikoinen toteutettavaksi. Puku ei oikein näytä istuvan mallin päälle, ja kokoja on kaavoitettu vain kaksi. XL-mallina oli häämekko, joka oli yksinkertainen, mutta suloinen, etenkin, jos olkaimet vaihtaisi niskan taakse. Peruskokoihin kaavoitetut hääasut eivät oikein iskeneet.

Helppokaavana oli trikoosta tehty mekko, jossa oli kahdesta kaitaleesta tehty poimutettu vyöosa. Tähän malliin ehkä tykästyin eniten. Yksinkertainen, mutta vyöosa toi sitä jotain, ja menisi arkikäytössä loistavasti. Kerrankin mekossa kaula-aukko ei ollut ahdistavan pieni.


Sitte kun saa vielä aikaiseksi... Viime viikonloppuna kaveri tuli kyläilemään, ja innostuin hänen seurassaan käymään kangasvarastoani lävitse. Kiva miettiä seurassa, mitä tästä voisi tehdä, ja kannattaako tätä säästää. Yksi ohut puuvillakangas taitaa vain lähteä Pelastusarmeijan keräykseen. Olen aikanaan tehnyt kankaasta teatteriin puseron, mutta kangasta on jäljellä aika paljon. Kankaassa on turkoosi pohja ja ns. sohvakangasruusuja viininpunaisen ja kanervan eri sävyissä. Ruusut voisivat olla nättejä, mutta kyseinen yhdistelmä turkoosiin pohjaväriin on kyllä aika karsea.

4 comments:

  1. Tää lehti on kyllä mennyt niin paljon alaspäin. Melkein tuntee myötähäpeää sitä lukiessa...

    ReplyDelete
  2. Niinkuin se, että lukemattomat asusteet on lähinnä ribbipipoja... :D

    ReplyDelete
  3. Aina vain pipoja, kaulaliinoja, pipoja, ranteenlämmittimiä... Vaatteet kuin säkkejä, huonosti ommeltuja eivätkä istu lainkaan mallin päällä. Vaatteet on kuvattu niin huonosti, etteivät ne näy kunnolla (valaistus huono tai malli istuu tai peittää käsillään vaatteen tms.). Surkeaa. Onneksi minulle tulee myös Burda Style, joka on ihan eri luokkaa. VAikka siinäkin on niitä muodissa olevia kamalia säkkimäisen isoja neliöitä, on siinä aina myös kivoja istuvia vaatteita. Ja monet pluskoot mullekin on kolahtanut, sääli ettei voi käyttää niitä hoikkana. Tuon SK:n trikoomekon minäkin ajattelin tehdä, pitkästä aikaa siinä jotain.

    Ja sellaisen leveän vyönhän, joita kannessa on näkynyt, nyt tekee ilman kaavaakin, maailman helpoin?

    ReplyDelete
  4. Heh, hauskin taisi pari lehteä takaperin olla juhlapukujen esittely SK:ssa, missä pukuja oli erittäin vaikea erottaa taustasta. Punaiset juhlamekot oli kuvattu punaista taustaa vasten ja siniset sinistä taustaa vasten. Ei erottanut joka kohdasta, missä kohtaa tausta ja mekko eroavat toisistaan. Sitten vielä joku jooga-asento, niin on mahdotonta nähdä mallia.

    Burda Stylessa tosiaan osaavat tehdä pluskokoja. Itse olen ehkä niukin naukin alarajalla, mutta vaatteet ovat niin pehmeän ja elegantin näköisiä. Tekisi mieli melkein syödä kymmenen kiloa takaisin ja tehdä itselleen pelkkää plusmallistoa. :D

    Trikoomekko tammikuun SK:ssa oli hyvä esimerkki, millaisia vaatteita voisi olla enemmänkin. Periaatteessa trikoomekko on yksinkertainen, mutta silti onnistui näyttämään kiinnostavalta. Ehkä se, että siinä kerrankin oli jotain mallia, eikä väljyysvaroissa oltu liioiteltu.

    ReplyDelete