Kesä

Olen siinä ihanassa tilanteessa, että minkäänlaisia pakottavia menoja ei enää ole. Jotenkin tyhjä olo, kun kaikki stressi on otettu pois hartioilta ja rentoutuminen lähes pakollista. Lähinnä pitäisi pestä vaatteita ja silitellä niitä pakkaamista varten.

Ilma ei ehkä tällä hetkellä ole hehkeimmillään, hieman viileää ja tuulista toistaiseksi. Kohta kuitenkin lähdössä matkalle etsimään aurinkoa ja valkoista hiekkaa.

Suurin projekti tällä hetkellä olisi saada revontulihuivin langat selvitettyä, jotta voisin ottaa sen matkakäsityöksi mukaan. Kuitenkin on tulossa pidempi lento, olisi mukavaa, jos tekemistä olisi muutakin kuin paikallaan istuminen.

Mahtavaa kesää, nauttikaa siitä!!! Elämä on kuin onkin ihanaa.

Merenneitohame

Kuten aiemmassa postauksessani kerroin, ompelin kevään suuriin juhliin itselleni merenneitohameen.

Merenneitohame edestä.

Takaata.

Hame näyttää hyvältä, sain useammalta ihmiseltä kehuja. Liikkuminen tosin oli hankalaa, polvet eivät menneet kovin erilleen toisistaan. Hame ei myöskään noussut reisien yli, minkä vuoksi nenän puuterointi ja portaitten kiipeäminen aiheutti hieman mutkia matkaan.

Hameeseen tuli piilovetoketju. Onnistui ihan siististi, tosin vetoketjun loppupää kaipaisi vielä hakasta varmistukseksi. Tyllin ompelu oli tuskaa, mutta tylli toisaalta piti hameen helmaa hyvin ilmassa.

Piilovetoketju.

Ensimmäinen tyllikerros.

Toinen tyllikerros.

Tein sen, mitä ei saisi missään tapauksessa tehdä, ja ompelin helmaan koneella käänteen, minkä vuoksi helma tarkemmin katsottuna kiertää ja pahasti. Morsiussatiinin kanssa silittäminenkin tuntuu olevan turhaa, kangas on niin jäykkää, ettei taitui oikein mitenkään. Vyötärö onneksi tuli suhteellisen siististi.

Helma.

Vyötärö.

Olen tyytyväinen materiaalivalintaan, suurempia likoja ei hame kerännyt juhlissa ja paksua satiinia oli helppo ommella. (Mutta älä erehdy purkamaan.)

Hyvin säilynyt puku loppuun asti.

Mukavaa kesän alkua!

Persiljapihvejä ja mustapekkastiketta

Tein persiljalla maustettuja jauhelihapihvejä ja pippurista kermakastiketta, ohje löytyi Ruokapirkasta 49/2009. Olin laiska ja paistoin pihvit uunissa. Kananmunan unohdin melkein taikinasta, vasta muotoiltuani pihvit pellille tajusin niistä puuttuvan olennaisen sitojan. Takaisin taikina vain kulhoon ja muna mukaan.

Pihvit onnistuivat hyvin ja erityisen hyvää oli mustapekka-juustosta ja ruokakermasta kiehautettu kastike. Aika rasvaista tosin, ei ehkä joka päiväiseen ruokaan, mutta jumalainen kerman ja pippurin yhteissoitto.

Jauhelihapihvit ja kermakastikkeen tarjoilin puikulaperunoiden ja tuoreen kurkun kanssa.

Pikku annos.

Hyvää ruokahalua!

Korsetti nro 2: Sinilieska

Kesällä 2007 tein ensimmäisen korsetin, nyörityksineen, teräsluineen, plansetteineen kaikkineen. Se ei vain istunut, alkuperäisen kaavan mitat olivat ihan pielessä. Ilmeisesti kaavat olivat koristekorsettia varten, eivätkä kiristävää. Toisaalta miksi tunkea vaatekappaleeseen monta teräsluuta, jos sillä ei edes ajatella tehtävän minkäänlaista vartalon muokkausta.

Nyt tarvitsin yläosan merenneitohameen pariksi juhliin. Kangasta oli varastossa, olen ostanut sen vuosia sitten. Kankaalla on sinisiä kiehkuroita mustalla pohjalla. Vuorikankaaksi käytin merenneitohameesta jääneitä jämäpaloja. Teräsluut ratkoin irti vanhasta korsetista. Lisäksi hankein satiinivinonauhaa ylä- ja alareunan huolitteluun ja satiininauhaa nyöritykseen.

Kangas lähempää.

Yläreunan huolittelua, siisteydessä toivomisen varaa.

Tein ensin sovituskappaleen, mistä oli hyötyä, koska jouduin ottamaan useita senttejä pois kaavoista. Sivusaumoista otin sentin verran pois joka reunasta (yhteensä siis 4cm) ja takasivulta sentin taitokset pois (yht. 4 cm) Lisäksi pidensin kaavaa hieman takaata, lähinnä johtuen lyhyiden luiden puutteesta.

Olin hieman paniikissa tekemässä yläosaa, joten en lähtenyt etsimään mahdollista luukujanauhaa tai vastaavaa. Ompelin aina päälli- ja vuoriosan saumat yhteen noin sentin päästä ompeleesta, jolloin väliin jäi luunmentävä kuja.

Helmaosa kujineen.

Sirkat sain kohtuu näppärästi kiinni pakkauksen työkaluilla. Vaikein kohta myös tämän, kuten edellisenkin korsetin kohdalla tuntuu olevan reikien teko, kangas ei vain tahdo rei'ittyä. Hyväksi tavaksi olen huomannut laittaa viimeiseksi kerrokseksi ennen alustaa nahanpalan, milloin kangaskin rei'ittyy paremmin. Tämä tuli koettua myös pihtejä käytettäessä aiemmin. Nyt ei ollut ehjiä pihtejä käytössä, joten jouduin turvautumaan pakkauksen työkaluihin ja vasaraan. Saavuttamattomana haaveena olisi väännettävä kone, jolloin reikien kohdistaminen ja tekeminen olisi helpompaa. Täysin tyytyväinen en ollut reikien kohdistumiseen, mutta käytetyn ajan huomioon ottaen olen kohtuu tyytyväinen.

Sinilieska.
Korsetti takaa.

Sirkat ja nyöritys takaata.

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen lopputulokseen. Laatu olisi voinut olla huomattavasti siistimpää, mutta nyt ei aikataulu oikein antanut periksi.

Antaa juhlatuulen jatkua koko kesän!

Hameen tekoa

Viime päivät ovat menneet tenttiin luvun ohella juhlahametta väsätessä. Malli on otettu Suuresta Käsityölehdestä 10/2008. Hame on merenneitohame, kulkee kapeana polviin asti, josta levenee. Hame on vuoritettu, ja vuoriin on kiinnitetty pari tyllikerrosta. Olin tosin laiska ja ompelin vain kaksi tyllikerrosta ohjeessa ilmoitetun kolmen asemasta. Hameen vyötäröön ei tullut kaitaletta tai edes tukikangasta, luotan sen kuitenkin ehkä pysyvän muodossaan päällikankaan tukevuuden takia. Päällikangas on mustaa ja paksua morsiussatiinia. Myös vuori ja tylli ovat mustia. Pidensin helmaa noin neljällä sentillä oman pituuteni takia. Kankaita ostin 3,50m kutakin.

Aloitin vuorin tekemisestä, jotta pystyin sovittamaan hameen samalla tuhoamatta päällikangasta, vuorikangas on kuitenkin halvinta. Hame kuitenkin sopi hyvin, en kokenut mitään korjaamisen tarvetta.

Juhlia odotellessa ja tulevasta kesästä nauttiessa...

Sienimyssy

Pitsibaskeriin ihastuneena halusin itselleni samanlaisen. Ristin baskerin sienimyssyksi, koska omassa pienessä päässäni se valahtaa takaraivolle. Lopputuloksena muistutan Super Marion sieniolentoja.

Ohje siis oli Novitan syksyn 2009 numerossa. Omani tein Puro Kanervikosta.

Sienimyssy.
Novita syksy 2009.
Puro Kanervikko 100g.

Ruokaa ja leivontaa

Tein viikonloppuna hunajabroileripiirakkaa ja keltaista pashatorttua (Pirkan ruokalehti 3) sekä toska-appelsiinipullia (Pirkan ruokalehti 2).

Broileripiirakan teko oli yllättävän helppoa, rasvainen taikinaosa kauliutui yllättävän hyvin, eikä tarttunut kiinni. Itse täytteen tekeminen oli vain aineksien mättämistä sekaisin. Osa piirakasta meni pakasteeseen, osa jäi syötäväksi. Piirakka oli hyvänmakuista, ehkä hieman erilaista, mihin itse on tottunut, oma mausteitten käyttö kun ollut enemmän suola-pippuri -linjaa. Koemaistajalta tuli tosin kommenttia, että piirakka maistui homeiselta. Kaikki eivät kurkumasta välitä.

Broileripiirakka vielä pellillä.

Pashatortun kanssa sai olla jatkuvasti pesemässä vatkainta. Koska itselläni ei ole sauvasekoitinta, yritin muussata persikat tavallisella vatkaimella. Mikä ei onnistunut kovin hyvin. Vatkain roiskutti persikkaa joka puolelle keittiötä ja allekirjoittaneen päälle. Helpommalla olisi päässyt varmaan tekemällä kuorrutteen piltistä tms. Maultaan ja rakenteeltaan piirakka onnistui muuten hyvin. Ei ollut liian makea eikä liian hapan, vaan juuri sopiva. Sitruunarahka sopi ohjeeseen hyvin.

Pashatorttu vielä vuoassa.

Palanen lautasella.

Appelsiinitoskapullien teko oli hieman säätämistä. Osittain oli hieman kiire ja menin sieltä mistä aita oli matalin, mikä kyllä näkyi lopputuloksessa. Pullataikina onnistui hyvin ja kohosi näppärästi, marmeladin levitys oli helppoa samoin kuin rullaus. Mutta en ollut tajunnut hommata isompia muffinssivuokia, omani olivat turhan pieniä. Lisäksi ajan säästämiseksi kasasin pullat yhdelle pellille yhtä aikaa, jolloin ne puristuivat toisiaan vasten ja saivat kulmikkaan muodon. Mantelikuorrutusta oli hieman liikaa, puolet olisi melkein riittänyt. Nyt suuri osa kuorrutuksesta valui pullien päältä pellille. Hyvänmakuisia pullat kyllä olivat.

Appelsiinitoskapulla.

Kaiken kaikkiaan kokeilut onnistuivat hyvin. Tortun ja pullien maku oli onnistunyt, broileripiirakka vaatii totuttelua. Pashatortun ohje oli sellaisenaan toimiva, pullien kuorrutusta pitää säätää hieman.

Tarte Tatin

En ole pitkään aikaan tehny omenapiirakkaa, ja nähdessäni helpolta vaikuttavan ohjeen innostuin kokeilemaan. Lähdin uunievakkoon, koska mikään piirakkavuoka ei mahdu omaan minihellaani. Ohjeen nappasin Pirkan tuoreesta ruokaohjevihkosesta.

Vaan kuinkas sitten kävikään... Oma vuokarepertuaarini ei ole kovinkaan laaja (osiltaan nykyisen minihellan takia, johon normivuoat eivät mahdu edes tunkemalla), joten päädyin tekemään piirakan irtopohjavuokaan. Omenapiirakka piti kääntää loppuvaiheessa, joten ajattelin irtopohjaratkaisun osiltaan helpottavan tekemistä. Ohjeessa tosin kehotettiin tekemään piirakka valurautapannussa, myös paistamaan, mutten uskaltanut kokeilla oman valurautapannun uuniin laittamista.

Ohjeen mukaan sulatin sokeria ja rasvaa pannulla ja mehustin siinä omenoita. Kippasin omenat näppärästi vuokaan, päälle taikinakuori ja uuniin paistumaan.

Kesken paistumisen kävin tarkistamassa piirakan. Avasin uuninluukun ja samalla ulos löyhähti ihana palaneenhaju savun kanssa. Omenoihin puoliksi imeytynyt neste oli päättänyt valua ulos irtopohjan kautta, ja tietysti kärysi antaumuksella. Palohälytin ei reagoinut, mutta haju ja savu kyllä levisivät ympäriinsä. Liesituulettimen toiminta oli hieman hämärää, ja ikkunan kautta tuulettaminen ei kovin ihanaa ollut pakkasen takia.

Itse omenapiirakka oli kyllä hyvän makuista, mitä nyt omenat jäivät hieman raaoiksi ison kokonsa ja nesteen poistumisen takia. Omenaa tosin oli aika reippaasti, voisi melkein laittaa 2/3 ohjeen määrästä. Kuvaa en saanut, eikä piirakka kovin esteettinen edes ollut.

Vuotava irtopohjaepisodi ei olisi haitannut niin kovin, paitsi juuri uunievakon takia. Ihanaa olla toisen ihmisen asunnossa ja saada isot käryt, juuri kun olet vakuutellut tekeväsi huippuhyvää omenapiirakkaa.


Parempia uuniaikoja tulevaisuudessa!

Minttusuklaapaloja

Blogailen hieman jälkikäteen. En tietenkään tajunnut ottaa parempaa kuvaa, vaan älysin asian vasta pakatessani paloja pakasteeseen.

Tein minttusuklaapalat Pikkuleipiä -kirjan ohjeella. Suklaata (minttusuklaata, tummaa suklaata, valkosuklaata) meni yhteensä noin 550g. Valkosuklaata kului siis hitunen päällikoristeluun, joka toi mieleen lähinnä EKG-käyrän. Maultaan palat olivat erittäin onnistuneita, eräs koemaistajista veti samantien neljä kappaletta suihinsa. Mikäpä sen parempaa kehumista.