Lankasotku ja kirjoja

Paljoa ei ole tullut tehdyksi kuluneella viikolla, tenttejä kasaantuu toisensa jälkeen. Selvittelin yhtä ikuisuusprojektia. Fiksuna ihmisenä en kerinyt isoa vyyhteä ennen kuin aloin jo neuloa. Vielä parempaa seuraa, päätin muuttaa. Enkä tietenkään tätäkään ennen voinut keriä vyyhteä. Lopputuloksena nyt minulla on iso sumppu lankaa, josta pitäisi neuloa huivi selvittämisen jälkeen. Työ on kestänyt jo vuoden, suurimmaksi osaksi työ on seissyt sotkussa jossain korin pohjalla. Ohjeetkin pitäisi löytää jostain, niihin kun olen merkinnyt, millä rivillä olen menossa.

Tuleva revontulihuivi - nykyinen sotku.

Sain viikonloppuna luettua yhden kirjan, Sue Graftonin G niin kuin gangsteri. Kirja lähti saman tien eteenpäin kuukausiarvonnan voittajalle. En kovin paljoa pitänyt. Aloitin myös rinkikirjaa, Hanna Tuurin Irlantilainen aamiainen - kertomuksia vihreältä saarelta.

Katsoin myös elokuvan The Reader. Surullinen elokuva, nousi kyyneleet monessa kohtaa. Vaikeasta aiheesta olivat kyllä tehneet elokuvan, itsekin joutui miettimään, miten asiaan suhtautuisi. Jotenkin elokuva ehkä onnistui näyttämään sen hyvin, ettei maailma eivätkä ihmiset ole mustavalkoisia. Vaikeaa vain yrittää ymmärtää asioita, joita ei halua hyväksyä, kun suhtautuminen on jo valmiiksi negatiivinen. Ei sen puoleen, että niitä tarvisisikaan hyväksyä. Mutta ymmärrys harvemmin missään asiassa tekee pahaa.

Tein myös toffee-suklaamuffinsseja, mutta ei niistä sen enempää. Jotenkin tuntuu, että aina tietyn kaverin kylään tullessa kaikki leipomukset epäonnistuvat täysin. Viime viikolla pullat eivät kohonneet ollenkaan ja nyt muffinssit jäivät vuokaan kiinni. Hyvää kyllä oli, mutta esteettisyys kärsi olennaisesti.

Uuden viikon kimppuun. Kalenteri on täynnä ja silti tentti tulossa. Ilmeisesti stressikausi menossa, kaikki kiertää päässä, muttei mitään saa oikein millään tasolla aikaiseksi.