Odotuksen tunnelmaa

Matka lähenee päivä päivältä. Tuntuu oudolta, että on tosissaan lähdössä kauas pois koti-Suomesta, en osaa vielä oikein kuvitella, miltä se tulee tuntumaan. Viime päivät ovat menneet pyykätessä ja valikoidessa vaatteita, ostellessa kaikkia pieniä tarpeellisia asioita (särkylääkkeitä, rakkolaastareita, sukkia, hiuspompuloita...). Lisäksi on hirveä miettiminen, mitä kaikkia papereita tarvitsee mukaan, ja mistä niistä tarvitsee kopiot.

Minigrip-pussit ja laukkutunnisteet pitäisi vielä hommata. Ajattelin laukkujen kantokahvaan laittaa värikkään kangassuikaleen, josta tunnistaa omansa. Käytän samaa taktiikkaa muistitikuissa ja saksissa, toimii hyvin. Minigrip-pusseja en aivan osaa askarrella, joten pitänee suunnata kauppaan.

Matkalle otettava ikuisuusprojektini on nyt selvitetty ja keritty isolle siistille kerälle. Purin lisäksi aloituksen ja aloitin huivin uudelleen. Helppoa neulottavaa kyllä, kädet syyhyäisivät neulomaan enemmänkin huivia, mutta koitan säästää matkalle. Olen neulonut nyt tiskirättejä välitöinä. Kumma, että kesäksi Novitan Bambu -langat häviävät kaupoista, itse etsein useamman läpi että löysin. Ja toisaalta Huopasta on oikein urakalla hyllyt täynnä. En oikein ymmärrä tätä kausijakoa...

BC-miitinkin saimme aikaiseksi ja se pidettiin Revonlahdella. Miitin loppupuolella olimme Tarantinon Inglourious Basterds:istakin tuttua leikkiä, jossa kirjoitetaan toisten lappuun henkilön nimi, lyödään toisten otsaan, ja henkilö yrittää kysymyksin selvittää oman henkilöllisyytensä. Hauskaa oli. Kirjallisuuden henkilöt olivat helppoja, mutta julkisuuden henkilöt hieman vaikeampia.

Eilen lomainnostuksessani kokeilin Ruokapirkassa ollutta reseptiä suklaapersikkamansikkarahkasta. Itse pidin, makea ei koskaan ole pahasta, mutta muut maistajat eivät arvostaneet, ja sain lopulta itse syödä koko rahkan loppuun.


Odottavin tunnelmin,