Kasvispiirakka

Jotain suolaista piti nopeasti taikoa usealle hengelle. Selailin nettiä ja keittokirjoja ja päädyin yhdistelemään useasta ohjeesta ja kokeilemaan onneani. Kannatti, piirakasta tuli hyvänmakuinen.

Pohja:
2 dl vehnäjauhoja
2 dl kaurahiutaleita
2 dl maitoa
2 tl suolaa
2 tl leivinjauhetta
2 rkl rypsiöljyä

Täyte:
1 sipuli
3 tomaattia
1 paprika
100g fetaa
2 kananmunaa
200g tuorejuustoa (aurinkokuivattu tomaatti)
1,5-2 dl ranskankermaa
meiramia, kirveliä

Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää maito ja öljy. Levitä piirakkavuokaan. Paista 225 asteessa 10 minuuttia. Levitä pohjan päälle pilkotut kasvikset ja feta. Sekoita munat, tuorejuusto ja ranskankerma sekä mahdolliset yrttimausteet ja kaada seos piirakan päälle. Paista 225 asteessa 20 minuuttia.

Piirakka toimi sekä lämpimänä että kylmänä. Ranskankermaa olisi saanut olla hitusen enemmän. Kaiken kaikkiaan helppo ja nopea piirakka. Lihaisampaan versioon voisi lisätä vaikka kinkkukuutioita.

Hiiritaskuvaippa

Aiemmat taskuvaipat alkoivat käydä pieniksi. Tartuin vihdoin toimeen ja suurella työllä ja tuskalla sain aikaiseksi yhden vaipan. Tai no, itse asiassa vaipan teko oli helpompaa kuin kuvittelin.

Tadaa, tsi-vaippa nro 1!

Vaippa on tehty L-kokoisella kaavalla lehdestä Suuri Käsityölehti 02/2010. Painosuositus L-koolle oli 10-15kg ja oma lapsi on nyt noin 9kg, hieman iso siis. Vaippa lehdessä on AIO, jossa on tukikerros ja kiinnitetty taittoimu. Itse tein samalla kaavalla taskuvaipan, eli vaipassa on vain kaksi kangasta. Käytössä näiden väliin sujautetaan jotain imuksi. Taskuvaippojen hyvänä puolena on nopea kuivuminen. Toisaalta coolmaxista ei kovin hyvin tunne, milloin vaippa on märkä.

Materiaalina on hiirikuvioista br-pulia ja mustaa coolmaxia, molemmat Myllymuksuilta. Kuminauha oli jotain omaa vanhaa ja tarra ostettu ruokakaupasta, kun malttamattomana ei voinut odottaa. Etutarran alle laitoin vahvikkeeksi joustofroteeta. Hintaa materiaaleille tuli 6,64e, tähän lisäksi tarrat ja ompelulangat.

Edestä.

Takaa.

Päällä testiajossa.

Mukkelis makkelis.

Vaippaa on testattu nyt useamman kerran käytössä, toimii hyvin. Edes reisien väljyys ei haittaa käyttöä, mutta seuraaviin teet aavistuksen kireämmät reisikuminauhat. Myös kuminauhakujat toteutan eri tavalla jatkossa. Tarrat tosiaan saisivat olla leveämmät, käytössä helposti jäävät repsottamaan. Vaippa on ehkä vielä hieman turhan iso, mutta parempi niin päin, edelliset hädin tuskin mahtuvat kiinni. Takareunaa mietin, laittaisinko kuminauhan jatkossa kujaan, enkä tikkaisi kiinni. Eteen laitan lisätarran, jotta vyötärönympäryksen saa tarvittaessa pienemmälle.

Vadelma-suklaakuppikakut

Syyskuun Ruokapirkassa oli houkutteleva ohje kuppikakkuihin (09/2012). Ohje oli voittanut kuppikakkukilpailun. Toki ohjetta piti hieman muunnella, kun on vain itse niin käsittämättömän pihi ja laiska. Ja suklaa on hyvää, sitä voi aina laittaa hieman enemmän. Yhdestä ohjeesta tulee noin 30 kappaletta, kun käyttää pieniä muffinssivuokia.

Muffinssipohjat:
150g margariinia pehmeänä
1,5 dl sokeria
2 kananmunaa
3 dl vehnäjauhoja
0,75 dl kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
1tl vaniljasokeria
200g kermaviiliä
200g mansikka-valkosuklaata rouhittuna, esim. Lidlin valkosuklaa mansikkakrispeillä
100g pakastevadelmia

Kuorrutus:
2,5 dl Flora vispiä
1-2 rkl vaniljakreemijauhetta
250g mustikka-vaniljarahkaa


Vatkaa margariini ja sokeri, lisää munat vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää vuoroin kermaviilin kanssa. Lisää lopuksi rouhittu suklaa.

Jaa taikina muffinssivuokiin, muista olla täyttämättä liian täyteen. Laita jokaisen muffinssin keskelle yksi tai kaksi jäistä vadelmaa. Paista alatasolla 200 asteessa 15min.

Vatkaa vispi ja lisää sekaan vaniljakreemijauhetta. Sekoita varoivaisesti rahkan joukkoon. Pursota jäähtyneiden pohjien päälle.

Kuppikakut olivat mukavan meheviä ja suhteellisen nopeatekoisia. Vadelmat kannattaa muistaa työntää riittävän syvälle, etteivät turhaan kuivahda pinnasta.