Pienet kaura-suklaapalloset

Kävin kaverini tupareissa, ja jotain viemisiä piti ideoiden puutteessa keksiä. Päädyin leipomaan tyhjän pään ja tyhjän rahapussin takia. Ohjeen etsiskelyssä meni erikoisdieetin takia pieni hetki, lopulta päädyin soveltamaan kaura-suklaapallojen ohjetta. Helppo ohje, aineet löytyivät enimmäkseen kaapista ja valmistuksessa meni vain hetki.

Ainekset:
1dl juoksevaa margariinia
1dl tomusokeria
4 rkl kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 tl kanelia
1 tl inkivääriä
3 dl kaurahiutaleita
130g tummaa suklaata
kaakaojauhetta

Taikinamassa valmista pyöriteltäväksi.

Jos käytät tavallista margariinia, sulata se. Sekoita tomusokeria margariiniin. Sekoita joukkoon siivilän läpi kaakao, vaniljasokeri ja mausteet. Lisää mukaan kaurahiutaleet ja sekoita hyvin. Sulata suklaa esim. mikrossa ja lisää sulatettu suklaa joukkoon hyvin sekoittaen. Laita hetkeksi jääkaappiin jähmettymään. Pyörittele taikinasta käsin pieniä palloja ja pyörittele pallot kaakaojauheessa.

Pallot pyöritelty, vielä kaakaohuntu päälle.

Pallukoita tuli noin 40 kappaletta, aivan tasakokoisia eivät tosin olleet. Itse tykkäsin. Rakenne muistutti hieman kookoshiutaleita, kaurahiutaleet olivat hieman sitkaita. Kannattaa kokeilla alkuperäisessäkin ohjeessa käytettyjä pikakaurahiutaleita, todennäköisesti sulautuvat sekaan paremmin.

Valmiit kaurasuklaapalloset.

Jauhelihakiekot

Tyttöjen iltaa varten tarvitsin pikkusuolaisia tarjottavaksi. Olin joskus aiemmin tehnyt torttutaikinasta kiekkoja, joihin laitoin täytteeksi kinkkua ja paprikaa. Kinkun puutteessa käytin nyt jauhelihaa. Löysin kevätkiekkosten ohjeen Kotikokin sivuilta. Laiskuuksissani ja mukavuudenhalussani soveltelin ohjetta miten sattuu.

Ainekset:
1kg joulutorttutaikinaa
400g jauhelihaa
2 sipulia (tai yksi iso)
2 rkl vehnäjauhoja
125g smetanaa
2rkl tomaattipyrettä
1tl mustaapippuria
1tl paprikaa
1tl suolaa
0,5tl tinjamia
2tl oreganoa
4 valkosipulinkynttä
1 iso paprika pilkottuna
juustoraastetta

Mössö valmista.

Ruskista jauheliha ja sipuli. Lisää jauhot, tomaattipyre, smetana, paprika ja mausteet joukkoon, hauduta 5min. Levitä jauhelihamössö torttutaikinalevyjen päälle, kieritä pitkittäissuunnassa rullaksi ja leikkaa parin sentin paloiksi. Halutessasi voit lisätä kiekkojen päälle juustoraastetta. Paista 225 asteessa 15min.

Uuniin menossa.

Kiekot onnistuivat hyvin, ja niitä meni pakkaseenkin. Aivan en torttutaikinasta välittänyt kiekoissa, taikina kohosi turhan paljon. Mutta helppoja, nopeita ja hyviä. Pakastaminenkin onnistuu loistavasti hätävierasvaraksi.

Valmiit kiekot ilman juustoa.

Valmiit kiekot juustolla.

Ensimmäiset villahousut!

Ensimmäiset villavaippahousut ikinä ovat nyt valmiit! Tein housut Tekstiiliteollisuuden villavaippahousut -ohjeella. (Ohje aukeaa pdf:nä. Jos ei linkki toimi jostain syystä, kokeile hakea ohjetta googlen kautta.) Lankana käytin alennuksesta ostamaani Novitan Puroa, värinä 821 Aallokko. Lankaa kului 65g, eli hieman päälle kerä. Neuloin nelosen pyöröpuikoilla.

Edestä.

Takaa.

Noudatin ohjetta, neuloin 80 silmukalla. Silmää vauvakokoihin minulla ei toistaiseksi ole, mutta esim. bodyihin vertaamalla lopputulos näytti sopivalta. Ja neulehan venyy. Lanoliinitus vielä, niin housut ovat käyttövalmiit.

Kämmähdys kävi lahkeiden kanssa. Ne olisi pitänyt siis neuloa joustinneuleella, ei aina oikein neuleella. Käytössä näkee, miten vaikuttaa ohivuotoihin. Lisäksi takasaumasta ei tullut kovinkaan kaunis, seuraavalla kerralla päättelen kerrokset neulan kanssa ennemmin kuin neulomalla yhteen.

Suuri Käsityö 01/2012

Pitkästä aikaa tuoreimmasta Suuren Käsityön numerosta löytyi useampi toteuttamiskelpoinen malli. Mukava yllätys viimekuisen joululehden jälkeen, jossa Angry Birdsit olivat syrjäyttäneet tontut. Jouluhihhulin mielestä tämä oli anteeksiantamatonta.

Kuvat: SuuriKasityo.fi

Ritva Fallan suunnittelema talvitakki ei oikein itselle kolahtanut, mutta oli kyllä kaunis. Voisin kuvitella pitäväni, kun täytän sen 60 vuotta ja haluan esiintyä muissakin kuin kulahtaneissa talvitakeissa.

Arjen luksusta, laadukkaita vaatteita, jotka kestävät kulutusta. Sitä ekologisuutta, jota itse arvostan. Onhan vanhojen reikäisten vaatteidenkin tuunaaminen joskus kivaa, mutta kun niitä asiallisiakin vaatteita tarvitsee. Jutussa oli vinkkejä vaatteitten käyttöiän pitkittämiseen. Vaikka asia onkin aika perustietoa, arvostan että lehti tuo ne perustiedotkin esille. Vaatteista pidin röyhelöpaidasta ja kietaisumekosta. Röyhelöpaidassa oli rypytetyt hihansuut ja raglanhihat. Napit oli piilotettu napituslistan taakse, jota molemmin puolin koristivat kangasröyhelöt. Kietaisumekko oli hieman levenevää mallia 3/4-hihoin. Kaula-aukon ympärille oli ommeltu muutama kangasröyhelö.

Lehdessä ollut hääpuku oli pettymys, mekko oli aika yksinkertainen ja prinsessamallinen. Eikä se istunut mallille alkuunkaan. Mutta koristelu- ja krääsäideat olivat ihania ja kauniita. Haluaisin alkaa saman tien suunnittelemaan häitä niitten perusteella.

Jumppavaatteiden joukosta löytyi kivat joogasukat. Ideana ehkä vanha, kantapää ja terä puuttuvat, mutta ihan kiva malli yksinkertaisine palmikkoineen. Jumppapallon päällisiä oli useampikin, en vain tiedä, mitä niillä loppujen lopuksi tekee. Toisaalta jumppamaton kantopussi voisi olla ihan kätevä, pitkään on jo tullut mietittyä, että sellaisenkin voisi tehdä. Löysät puolipituiset joogahousut myös houkuttelivat, eivät ainakaan kiristäisi mistään kohtaa. Perusjumppahousuissa en nyt aivan tiedä, onko fiksua alentaa vyötäröä, jumppahousuissa kun muutenkin tahtoo selkä ja vatsa jäädä paljaaksi. Ja ylimääräisillä kiloilla se ei ole positiivinen asia.

Nuoren suunnittelijan punahilkkamaisesta takista pidin. Tosin ehkä hieman väärin perustein. Takki olisi nimittäin A-linjansa takia mitä suloisin äitiystakki, jos hieman etureunaa pidentäisi! Voi mieli tosin muuttua oman vartalon muuttuessa...

Neulepuolella oli aika paljon perusneulepaitoja laatikkomallilla. Ekolanka-osio oli mielenkiintoinen, muovipusseista virkattu kylppärimatto voisi toimiakin. Lisäksi lehdestä löytyi ohje hahtuvasta neulottuihin villavaippahousuihin.

Sukkakilpailun satoa esiteltiin: omat suosikkini olivat vauvan ylipolven sukat ja hiirisukat. Hiirisukat eivät ehkä korvineen, raajoineen ja häntineen mene kenkiin, mutta aivan ihanat kotisukat! Vauvansukkien lupailtiin pysyvän jalassa, ajattelin kokeilla toimivatko käytännössä.

Noin ylipäätään paljon toteutettavia malleja. Saa nähdä, mitä helmikuun lehti tuo tullessaan, lupaus oli käyttövaatteisiin ja vauvanvaatteisiin, mm. kestovaippaan. Sur rur!

Burda Style 01/2012

Burdan tammikuun numero toivotti tervetulleeksi heti joululomalta palattuani.

Kuvat: BurdaStyle.de

Yksi osio oli täynnä hopean värisiä juhlavaatteita. Pitkää hametta, kapeaa kotelomekkoa, säkkimalleja. Itse pidin eniten epäsymmetrisestä mekosta, jossa vetoketju kulki sivusaumassa. Kangasta oli rypytetty vetoketjun puolelta kuin myös olkapäältä.

Edellisessä numerossa oli lupailtu alusvaatteita, joita odotin innolla. Alusvaatteet kuitenkin olivat lähinnä korkeavyötäröiset alushousut ja bustier-toppi. Näitä molempia eri versiona. Enemmän pidinkin muista teemaan liittyvistä asuista, kuten hörselöbolerosta ja neuletakista. Ohut kietaisupusero ylipitkillä hihoilla oli myös kaunis, tosin sama malli löytyi useampana versiona eri puolilta lehteä.

Mustaa Femme Fatalea... Yksinkertaisia mekkoja. Toinen versio harmaasta toisen olkapään mekosta. Sifongista tehty kietaisupaita, jonka parina perushame, jossa päällikerros sifonkia. Enemmän dramatiikkaa olisin toivonut. Lisäksi mustista vaatteista on aina hankala saada selvää, kun leikkaukset eivät näy kunnolla.

Hempeää runotyttöilyä. Lempivaatteet olivat sifonkipaita, röyhelökauluksinen jakku ja epäsymmetrinen mekko. Kaikki näkyneet jo aiemminkin. Mekkoon vain ommeltu hiha. Ja itse asiassa hiha on juuri se, minkä poistaisin tai muuttaisin.

Plusvaatteet eivät tällä kertaa kovin häikäiseviä olleet. Löysiä tunikoita, joissa paljon tilaa vatsalle. Jännä juttu, välillä Burdan toimituksessa tunnutaan tajunneen, ettei isompi koko tarkoita säkkimäisyyttä, mutta välillä taas unohtuu kokonaan. Suosikkini oli tunika, joka rypyttyi rinnan alle, ei ehkä vähiten kankaan takia.

Lehdessä oli myös koko perheen naamiaisvaatteita. Suosikit olivat etana ja vadelma. Etana itse asiassa näytti hyvältä, vadelma taas oli täysin absurdi kokonaisuus. Muita kasvisvaihtoehtoja oli parsakaali (naiselle), porkkana (miehelle) ja tomaatti (lapselle).

Vihannesten lisäksi löytyi myös muita naamiaisasuja. Bollywood-henkiset asut koko perheelle olivat kauniita. Etenkin lasten bollywood-housuja mietin, jos tekisi ihan muuten vain, pussittavat housut antaisivat hyvin tilaa myös ei-joustavista materiaaleista. Avaruusasuihin petyin, olivat lähinnä eri tavoin asustettuja haalareita tai labratakkeja. Mallit löytyivät myös Kivisten ja Sorasten tapaan pukeutumiseen.

Lahjapaketteja

Pidän kauniista paketeista. Olen jo vuosia ihaillut japanilaisten paketointityylejä. Etenkin tapaa paketoida lahja paperiin nähden vinoon. Vaihtelua perinteiseen paketointiin. YouTubesta löysin julin0107-nimiseltä käyttäjältä videon, jossa hän paketoi lahjan japanilaiseen tyyliin. Mitään en kielestä ymmärrä, mutta katsottuani videon useaan kertaan pysähdellen ja tehden pari harjoituskertaa paketointitapa alkoi hahmottua.

Video YouTuben sivuilta:
(Klikkaa YouTuben logoa, niin näet isompana.)

Omasta räpellyksestäni en videota tehnyt, mutta muutama kuva lopputuloksesta. Ihaninta paketoinnissa on, että kyseisellä tavalla tarvitsee vain yhden teipin- tai tarranpalan pitämään lahjapaketin kasassa. Huhut myös kertovat, että jollain menetelmällä edes tätä viimeistä teippiä ei tarvita, mutta en ole onnistunut netistä sellaista löytämään.

Paketointimenetelmä sopii vain koville ja kulmikkaille paketeille, villapaidan kääriminen voisi olla jo paljon haastavampaa. Paljonhan Japanissa ilmeisesti myös käytetään kankaita paketoinnissa. Ajatus lahjakäärekankaista on ihana, mutta taitaa ainakin toistaiseksi jäädä Suomessa haaveeksi. Mieluummin ostan sen roskiin menevän lahjapaperin kuin ostan kankaan, joka menee roskiin. Ja miten selittää lahjan saajalle kankaan olevan ihan oikea ja tarkoituksellinen kääre, ei vain ympärille kietaistu vanha huivi paremman puutteessa.

Ensimmäinen yritys. Ohut kirja paketoituna.

Toinen puoli, jolla ei näy yhtään taitosta.

After Eight-laatikko paketoituna.

Toinen kulma.

Yläpuolelta nähtynä.

Paketoinnin iloa!

Piparkakkutalo ja muuta piparista

Joulu ja piparit kuuluvat ehdottomasti yhteen. Ja pipareihin liittyy piparkakkutalo, ilman sitä ei ole joulua.

Kaupan sokerikuorrutteista en pahemmin välitä, ovat liian jähmeitä pursottaa vaikka kuinka hautoisin lämpimässä vedessä, mutta toisaalta ne eivät pidä kovinkaan hyvin. Etsiskelin netistä sokerikuorrutteiden ohjeita ja päädyin Ruokalan pursotettavaan sokerikuorrutteeseen.

Sokerikuorrute:
3 valkuaista
1 pkt tomusokeria (500g)
muutamia tippoja sitruunamehua

Vaahdota ensin valkuaiset ja kaksi kolmannesta tomusokerista jäykäksi vaahdoksi. Lisää loput tomusokerista ja viimeisenä sitruunamehu. Tomusokerin ja sitruunamehun määrää vaihtelemalla voi taiteilla itselleen jähmeämpää tai notkeampaa kuorrutetta.

Itselläni kuorrutteen jäykkyys oli vähän niin ja näin, valkuaisia olisi varmaankin kannattanut vatkata ensin ilman tomusokeria. Kuorrutetta käytin pipareitten koristeluun ja pariin suurempaan projektiin. Kuorrutetta tuli paljon, lopulta en enää keksinyt, mihin sitä olisi tunkenut.

Pieni osa piparihuumaa. 

Kuuseenkin hyppäsi pari piparia.

Ripustusreiät kannattaa tehdä ennen uunia.

Ja piparkakkutalo. Kyllä, huijasin. Ostin Dr. Oetkerin valmiin talopaketin, kuten useampana edellisenäkin vuonna. Liimailin talon kasaan paketin mukana tulleella kuorrutteella ja käytin itse tehtyä loppuun koristeluun.

Seinät pystyssä, valmiina koristelemaan.

Valmis talo.

Joululahjoja miettiessäni mieleni tyhjeni yhden ystäväni kohdalla täysin. Mitä ihmettä hommata ihmiselle, jolla on jo kaikkea, kun lahjan hinta ei kovin korkealla saisi nousta rajoitetun budjetin takia? Sain idean piparkakusta tehdystä aarrearkusta, joka liian monen pyöreän muodon takia jalostui pipariseksi lahjapaketiksi.

Tein valmiista piparkakkutaikinasta neljä samankokoista seinää, yhden paksumman lattiapalan ja pari päällipalaa. Pienemmän päällipalan annoin jäähtyä uunista ottamisen jälkeen pullon päällä, jolloin siihen jäi kaareva muoto. Tekemäni sokerikuorrute toimi hyvin liimaillessani pakettia kasaan, seinät eivät uhanneet sortua missään vaiheessa. Ehkä hieman paksummaksi olisi kannattanut jättää seinät, vaikkei nytkään mitään sortumisongelmia ollut.

Seinät pystyssä, odottaa kuivausta ja koristelua.

Kasattuani seinät ja annettuani niitten kuivua, koristelin laatikon sokerikuorrutteella ja irtokarkeilla. Päällipalat kiinnitin toisiinsa sokerikuorrutteella ja koristelin myöskin. Kuivumisen jälkeen täytin laatikon erilaisilla paperisilla suklaakonvehdeilla ja koristelluilla pipareilla. Karkkihelminauha vielä roikkumaan ulos laatikosta ja kannen muuraus kiinni sokerikuorrutteella.

Tadaa, valmis piparinen lahjapaketti täynnä hyvää!

Loppujen lopuksi lahja jäi antamatta erinäisistä syistä. Pääsin itsekin osallistumaan piparilaatikon tuhoamiseen. Valmistaikina ei makuhermoja hivellyt, mutta meni kyllä äkkiä alas karkin ja sokerikuorrutteen kanssa. Sokerikuorrute ainakin menee muistiin ensi vuoden piparitalkoita varten, helppotekoinen ja toimiva ja sitä tuli yhdestä annoksesta hyvin paljon.

Joulukortteja

Joulukortit tein tänä vuonna mahdollisimman yksinkertaisella ja nopealla tavalla. Liimailuihin ja liiman kuivumiseen meni yksi ilta ja kortit tuli nopeasti tehtyä tv:n edessä. Kaikennäköisiä ideoita kyllä riitti, mutta aika ja rahat loppuivat kesken. Niinpä kävin lähikauppojen alennuskorikierroksella etsimässä joulukortteihin tarvikkeet.

Joulukorttityömaa television edessä.

Valmiit kortit, yksi jokaista mallia. Kuuset ovat vihreitä, vaikka näyttävätkin mustilta.

Kortteihin käytin punaista kartonkia, erilaisia joulunauhoja, tekstitarroja ja Prisman alennuskorista löytyneitä huopakuvioita. Kortteja tuli useampaa erilaista mallia, kun leveämpi nauha loppui kesken ja huopakuvioita oli yhtä väriä ja mallia rajoitetusti. Ihan kivannäköisiä korteista loppujen lopuksi tuli, ja ehtivät kuorineen postiin joulumerkeillä.

Vaniljainen omenapiirakka

Etsiskelin muuatta KinuskiKissan ohjetta, kun törmäsin reseptiin kermaisen vaniljaisesta omenapiirakasta. Mies on hulluna omenapiirakkaan, joten päätin sellaisen tehdä. Hieman oikaisin piirakkaa tehdessäni.

Pohja:
3,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl sokeria
0,5 tl suolaa
125g pehmeää voita
2 rkl vettä

Täyte:
450g omenoita
1 tlk kondensoitua maitoa
1,5 dl maitoa
2 munaa
2 tl vaniljasokeria
kanelia

Sekoita kuivat aineet keskenään ja nypi huoneenlämmössä pehmenneen voin sekaan. Halutessasi voit lisätä hieman vettä. Levitä voideltuun piirasvuokaan.

Kuori omenat ja viipaloi ohuiksi siivuiksi. Levitä siivut lomittain vuokaan taikinan päälle

Sekoita maidot, munat ja vaniljasokeri. Kaada seos omenoiden päälle. Ripottele pinnalle runsaasti kanelia. Paista 200 asteessa 40 minuuttia.

Piirakasta tuli oikein hyvää, makea vaniljainen täyte sopi omenoihin. Hieman raaoiksi omenat jäivät, en tiedä miten en onnistu tekemään yhtään omenapiirakkaa, jossa omenat hilloontuisivat kunnolla.