Punapaita

Ihanaa, vihdoinkin jotain oikeaa valmiiksi! Aikaa ei mukamas ole tehdä yhtään pidempiä projekteja, joten tulee tehtyä lähinnä suureksi osaksi lähinnä pikkujuttuja. Tai jossiteltua, että jos ehtisi tekemään. Nyt kuitenkin tietynlainen puolipakko ajoi tekemään jotain. Olen syksyn mittaan levinyt sen verran, ettei vanhojen vaatteiden istumisesta ole enää puhettakaan. Kuitenkin pitäisi olla siistejä vaatteita, muutakin kuin 5 vuotta vanhoja virttyneitä paitoja.

Suuren Käsityölehden numerosta 1/2008 löysin löysän trikoopaidan, joka oli koristeltu laskoksin miehustassa ja hihoissa. Malli oli hieman pidempi ja vyöllä solmittava, jolloin sen ulkonäköä on helppo muuttaa nopeasti. Kaapista löytyi tumman punaista trikoota, 160cm leveää noin yksi metri. Ohjeen mukaan kangasta piti varata 1,70m, mutta päätin yrittää sommitella. Leikatessa havaitsin, ettei kangas tosiaan riitä. Päädyin leikkaamaan miehustan ja hihat tumman punaisesta trikoosta, mutta vyöhön, kaarrokkeisiin ja hihansuun kaitaleisiin käytiin toista punaisen kuviollista trikoota.

Vyö solmittuna ylös.

Ommellessani paitaa kasaan, huomasin: 1) en pidä trikoosta materiaalina 1) en pidä trikoon ompelusta ompelukoneella 3) trikoosta leikatut kaarrokkeet ovat helvetistä. Laskokset piti harsia käsin, muuten niiden ompelusta ei tullut mitään. Tikkauksista oli vaikea saada ompelukoneella siistin näköisiä. Tiedän, olisi pitänyt ostaa se kaksoisneula. Saumat surrauttelin saumurilla, joten äärettömästi en onneksi ompelukoneen kanssa joutunut tappelemaan. Ehkä eniten kärsivät kaarrokkeet, niistä tuli toispuoleisia venymisen takia. Mikä onni, että käytin kuviollista kangasta, joten venyminen ei ollut niin selvää. Ammattilaisen tarkastelua vaate ei kuitenkaan läpäisisi.

Kaiken kaikkiaan olin kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen. Kankaan väri on ihana, aidoimmillaan ehkä ensimmäisessä kuvassa. Ja toisesta kankaasta tehdyt kaitaleet piristävät paitaa mukavasti, ilman niitä paidasta olisi melkeinpä tullut tylsä. Hihat laskoksineen ovat kauniit. Etulaskoksiin en ehkä niin tyytyväinen ole, jäävät omituisesti rintavakoon. Kauniimpi lopputulos olisi ehkä tullut, jos laskosten paikkoja olisi levittänyt laajemmalle. Pusero on ihanan löysä ja sen vuoksi myös laskeutuva. Kaula-aukko mukavan laaja, muttei kuitenkaan paljastava.

Pömppöposeeraus.

Vyö solmittuna lantiolle. Ei kovin imartelevaa.

Kiitos Neuletortulle kuvista!

Union Jack -mekko

Tuttavani järjesti juhlat, joiden teemana oli erilaiset musiikkigenret. Hehee, hauskaa, kerrankin saa pukeutua. Klassinen musiikki olisi ollut houkutteleva monine muotoineen ja pukuineen, mutta jäi pois laskuista ajan puutteen ja materiaalikustannusten takia. Perusrokkari tai -poppari olisi ollut helppoa, mutta ehkä hieman tylsää. Gregoriaani. Lady Gaga. Euroviisut. Lopulta mieleen iskostui 90-luvun tyttöbändit, tunnetuimpana Spice Girls. Ihanaa kamalaa musiikkia suoraan lapsuudesta. Otetaan lempihahmoni bändistä ja hänen ikimuistettavin asunsa, ja mitä meillä on:

Englannin lipulla koristeltu mekko, ns. Union Jack-mekko ei vaikuttanut olevan vaikea toteuttaa. Tolppakorkoiset korokepohjakengät kaappini pohjalta löytyivätkin (kaappini on pohjaton aarrearkku vanhoille tavaroille), punainen peruukki löytyi pilailukaupasta. Mekkoa varten ostin hihattoman tummansininen trikoomekon (tosin hieman pidemmän kuin esikuvallaan) ja punaista ja valkoista akryylimaalia. Ensin mittailin mekkoa päälläni, jotta sain lipun paikasta mahdollisimman fiksun.

Valmiina aloittamaan!

Lattialle läjä sanomalehtiä, myös mekon sisään ja maalaus alkakoon. Hahmottelin lipun viivat liidulla. Hyvän kaavakuvan lipun viivoihin, jotka eivät mene kovin loogisesti, löysin nettisivuilta.

Englannin lipun kaavakuva.

Kovin fiksuksi valinnaksi akryylivärit eivät osoittautuneet. Peittävyys oli vähän niin ja näin, sain maalata useita kerroksia, minkä takia maalatusta pinnasta tuli jäykkä ja paksu. Toisaalta tiesin, etteivät akryylimaalit sovellu trikookankaalle, mutta oikeiden peittävien kangasvärien metsästäminen ja maalaminen kiinnittämisineen olisi ollut tuskaa, puhumattakaan hinnasta. Ja koska teen mekon lähinnä bile- tai pilailuvaatteeksi, ei työn laatu ja lopputulos ole kovin tärkeässä asemassa, vaikka periaatteessa inhoakin hutiloiden tekemistä.

Vastamaalattu mekko.

Mekko päällä. Peruukki aika räikeä.

Asu toimi hyvin, kaikki kyllä arvasivat, ketä oli tarkoitus esittää. Hieman joutui miettimään istumista, vaikka oma tekeleeni olikin alkuperäistä huomattavasti pidempi. Kaksoisleuka ja leviävä massu omasta takaa... Onneksi kyse oli kaverin luona tapahtuvista juhlista, eikä kovin julkisesta baareilusta.

Girl Power!

Burda Style 10/2011

Burdan lokakuun numeron teemoina olivat klassiset mustavalkoiset vaatteet, rento boheemius, hiihtolatujen romantiikka, beigen eleganssi ja plusmallistossa värikkyys.

Kuvat: BurdaStyle.de

Itse en ensimmäiseen teemaan ihastunut, omiin silmiin vaatteet näyttivät melko tätimäisiltä. Paljon löytyi laakakauluksia, löysiä paitoja ja leveälahkeisia housuja. Kivoin vaate oli satiininen kietaisupusero, jossa pääntietä reunustivat röyhelöt.

70-luvun inspiroimassa rennommassa mallistossa oli käytetty maanläheisiä värejä ja tekoturkista, vaatteista löytyi sidottavia huivikauluspuseroita, myös leveitä lahkeita, liivejä ja maksimekkoja. Eniten pidin kietaisumekoista. Etenkin maksipituinen oli kaunis. Yksityiskohtana muotosaumojen päät oli jätetty auki. Eri asia sitten, tulisiko sitä pidettyä missään.

Talviajan vaatteet olivat lähinnä neuloksesta ommeltuja yksinkertaisi vaatteita ja asusteita. Mukana oli myös pari viittaa ja maksitakki. Suosikkini oli mekon ja ylisuuren villapaidan risteytys.

Beigen värinen mallisto oli enimmäkseen samoja vaatteita kuin edellisissä, eri kankaista toteutettuna. Viittoja on nähnyt niin paljon, että kohta voi alkaa miettiä tosissaan sellaisen tekemistä. Myös kietaisumekosta oli toinen versio. Mielenkiintoisin oli tekonahasta tehty irtokauluri. Neulottuja kaulureita on pyörinyt kuvastossa ja kaupoissa, mutta kankaasta toteutettuna mielenkiintoinen ajatus. Ja varmaan hyvin lämmin...

Kyllä, olen hulluina kietaisuvaatteisiin.

Plusmalliston vaatteet olivat lähinnä värikkäistä trikookankaista ommeltuja yksinkertaisia vaatteita. Vesiputouskaulusta yhdistettynä lepakkohihoihin ja A-linjaisia takkeja. Suosikkini oli epäsymmetrinen mekko. Pehmeät laskokset antavat tilaa vatsalle ja epäsymmetrisyys vetää huomion pois makkaroista.

Mallikuva samasta mekosta.