Helppo omenapiirakka

Mies sai idean kinuta omenapiirakkaa, koska ei pitkään aikaan ole sitä saanut. Vieraitakin oli tulossa illaksi, joten päätin kokeilla miten yksi nopeista lempipiirakkapohjistani soveltuu omenapiirakan kanssa käytettäväksi.

Pohja:
1,5 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tlk kermaviiliä
150g margariinia sulatettuna

Päälle:
2-3 hapanta omenaa
kanelia
fariinisokeria

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää joukkoon kermaviili ja hieman jäähtynyt margariini. Levitä voideltuun vuokaan tasaisesti. Kuori omenat ja lohko ne ohuiksi lohkoiksi. Ripottele päälle oman maun mukaan kanelia ja fariinisokeria. Paista 200 asteessa 30min.

Piirakasta tuli hyvää, omenat jäivät tosin hieman raaoiksi. Toisaalta pohja olisi voinut olla ohuempi ja omenaa enemmän. Kannattaa siis tehdä piirakka laakeaan piirakkavuokaan. Itse käytin piirakkaan makeita omenia, joita jääkaapissa oli, mutta ilmeisesti happamat omenat, kuten Granny Smith, sopivat paremmin. Mummolta kyselin lisää vinkkejä omenoitten kypsyttämiseen: kannattaa peittää piirakka uunista otettaessa lautasella, foliolla, tms., jolloin omenat jatkavat kypsymistään piirakan lämmössä, mutta itse taikina ei enää kovetu. Omenalohkot voi myös voidella sulan/juoksevan margariinin ja sokerin seoksella ennen uuniin laittaessa.

Ilmeisesti pitää kokeilla omenapiirakan tekoa uudemman kerran, ja vaikka leipoa pakasteeseen vierasvaraksi. Hyvää kuitenkin nytkin tuli. Lämmin omenapiirakka vaniljajäätelöllä, nam!

Leopardimekko nauhoilla

Vaatekaapista ei jälleen kerran löytynyt mitään päälle laitettavaa valmistujaisjuhliin. Hätäpäissäni kiersin Eurokankaan, ja löysin ihanan kullalle läikehtivän leopardikankaan. Löysin myös Burdan kaavoista lyhyen mekon kaavan nro 7352, jossa lyhyeen mekkoon oli yhdistetty eri tavoin solmittavat sifonkinauhat. Eli käytännössä olkaimettomaan bikiniyläosaan yhdistettiin kevyesti levenevä hameosa ja rinnan alle rypytettiin sifonkikappaleet.

Tosin ohje oli tehty trikoolle, ja oma kankaani ei trikoota ollut nähnykään. Tosin kankaassa oli elastaania, joten ajattelin sen edes auttavan asiaa. Leopardikangasta ostin turhankin reippaasti, kun katsoin kapeamman kankaan menekin. Lisäksi ostin suklaan ruskeaa sifonkia ja 40cm piilovetoketjun.

Piirsin kaavat ja aloin hieman ihmettelemään. Yläosan etukappale näytti tulevan väärinpäin. Annoin asian olla, ja leikkasin kankaan. Sovitellessani yläosaa päälleni ihmettelin edelleen etukappaleen mallia, alaosan pituus oli suurempi kuin yläosan pituus, vaikka omasta mielestäni se olisi pitänyt olla pikemminkin toisin päin. Mekko oli kuitenkin sen verran yksinkertaisen mallinen, että kaavojen muuttaminen olisi ajan puutteessa mennyt turhaksi pähkäilyksi, joten ompelin mekon loppuun ohjeiden mukaan. Sifonkihuivit päärmäsin taittamalla reunan ja ompelemalla noin sentin päähän kapean siksakin. Tämän jälkeen leikkasin ylimääräisen reunan pois.

Lopputulokseen en aivan tyytyväinen ollut. Lähemmällä tarkastelulla mekosta huomaa, että se on hutaistu kiiressä. Yläosa ei myöskään istu ja tuppaa yläreunan kuminauhasta huolimatta valumaan alaspäin, koska kappale ei anna riittävästi muotoa rinnalle. Varmaan johtuu eniten kangasvalinnasta, olisi pitänyt harkita enemmän. Trikoo joustaisi ilman muotoakin. Toisaalta trikoo olisi helposti tehnyt mekosta rantamekon oloisen. Helmahuolittelut olisivat voineet olla myös kauniimmat.

Useampi juhlija kuitenkin piti mekkoa nättinä, joten meni sillä ainakin yhdet juhlat. Ja leopardikangasta on jäljellä vielä, pitää vain keksiä, mitä siitä tekisi.

Burda Style 8 / 2011

Elokuun Burda odotin ehkä enemmän, mnitä se kuitenkaan antoi. Monia hyviä perusvaatteita löytyi kyllä, muttei niinkään niitä, jotka olisivat huutaneet kaivamaan ompelukoneen esiin. Yleisilme oli lisäksi edellisen numeron jälkeen aika väritön.

Kuvat: BurdaStyle.de

Ensimmäisenä mallistona oli 50-luvun tyylisiä vaatteita. Mm. keeppi, monta mekkoa, kapeita hameita ja lyhyitä jakkuja sekä A-linjainen trenssi. Oma suosikki oli yksinkertainen mekko, jossa pääntie jatkui takana roikkuvana huivina. Ei ehkä arkikäyttöön, mutta miksei ns. parempana mekkona.

Seuraava teema kehräytyi hempeistä väreistä, ohuista kankaista ja arasta naisellisuudesta. Vaatteet olivat yksinkertaisia ja sen verran suoria malliltaan, etteivät oikein taida istua normaalivartaloisen päälle. Itse pidin rypytetystä hameesta. Voisi käyttää vatsamakkaroitten peittämiseen.

Seuraavana teemana oli militaristien yksityiskohtien yhdistäminen romanttiseen ja naiselliseen tyyliin. Eniten pidin näistä vaatteista. Valinnanvaraa oli karkeammista vaatteista pehmeämpiin. Mekkoja, hameita, housuja, takkeja, paitoja. Itse pidin mekosta, jossa oli drapeerattu pääntie (heh, yllätys, satun rakastamaan tuon tyylisiä päänteitä). Myös röyhelökoristenen pusero ja mekko vaikuttivat kivoilta, vaikka taitavatkin mennä enemmän kermakakkuosastoon.

Seuraavana vuorossa oli brittityyliä. Kovin harmaata ja tönkköä. Tylsää. Kuvat olivat kyllä kauniita, mutta vaatteet eivät olleet edukseen. Tykästyin röyhelömekkoon ja yksinkertaiseen hameeseen. Mekko oli tosin sama kuin edellisessä kuvassa, mutta toisenlaisesta kankaasta tehtynä näytti paremmalta, ainakin arkikäyttöä ajatellen. Minihameeseen löytyi kuvitettu helppokaava.

Plusmallisto tähtäsi pehmeään toimistotyyliin. Ei oikein kolahtanut. Liikaa roikkuvia osia takeissa, liikaa kangasta. Vaatteet eivät imarrelleet runsaampia vartaloita, kuten vaikka edellisen lehden juhlapuvut. Enemmän tuli mieleen itselle äitiysmallistot, useassa vaatteessa vatsan päälle oli kerätty paljon kangasta. Periaatteessa esim. lyhythihainen mekko oli kivan näköinen, mutta jotenkin se näytti vain niin raskaalta.

Lisäksi lehdestä löytyi lapsille takki, pusero, housuja ja hameita. Hieman köyhä saalis kokonaisuudessaan lehdessä. Toki meneillään oleva muoti vaikuttaa. Ja kaikki ei aina miellytä kaikkia.

Helppo mansikkatorttu

Suurinpiirtein vuosi sitten tein ilman uunia valmistuvan mansikkatortun Pirkan reseptillä. Muutama viikko takaperin parhaimpaan mansikka-aikaan tein lähes saman tortun, mutta tällä kertaa muokkasin torttua hieman, sopi omaan makuun enemmän ja ohje yksinkertaistui. Margariinia lisäsin pohjaan, jolloin pohjasta tuli pehmeämpi ja se leikkautui paremmin.

Pohja:
3/4 pakettia, ~260g tummia täytekeksejä
(esim. Domino, Pirkan Daniela, Rainbow:llakin omansa)
100g margariinia

Täyte:
5 liivatelehteä
tilkka vettä (2-3 rkl)
3dl vispikermaa
250g rahkaa
1dl sokeria
3tl vaniljasokeria

Päälle:
1 rasia mansikoita puolitettuina

Sulata margariini ja anna jäähtyä hetki. Laita keksit pienissä erissä monitoimikoneeseen ja muussaa kokonaan. Keksit voi myös murskata muovipussissa kaulimella, mutta täytteen takia homma on melko sottaista. Eli kannattaa hommata monitoimikone tai vierailla sellaisen omistavan tuttavan luona. Lisää margariini ja sekoita sekaisin. Vuoraa irroitettavan kakkuvuoan pohja leivinpaperilal ja kiinnitä hyvin. Laita jääkaappiin jähmettymään.

Laita liivatelehdet pehmenemään veteen 10 minuutiksi. Vispaa kermaa löysähköksi vaahdoksi. Ota tilkkanen kiehuvaa vettä, kuivaa pehmeät liivatelehdet, ja liuota vesitilkkaan. Sekoita liivateseos vispatun kerman joukkoon. Sekoita mukaan rahka ja sokerit. Levitä pohjan päälle, tasoita, ja laita jääkaappiin useammaksi tunniksi kylmenemään. Tämän jälkeen viipaloi mansikoita tortun päälle ja asettele haluamallasi tavalla.

Olin tyytyväinen torttuun, tyytyväisempi kuin viime kesäiseen. Pohja onnistui paremmin, toki asiassa auttoi myös monitoimikone, mitä en aiemmin käyttänyt. Torttu leikkaantui hyvin ja maistui hyvältä. Alkuperäisessä ohjeessa käytetään lisäksi sitruunaa tuomaan hieman kirpeyttä. Olen myös kokeillut tehdä pohjan ja täytteen tällä ohjeella, ja hieman ennen tarjolle laittamista lisännyt pakastemustikoita päälle. Hyvää!

Herkullisia hetkiä tuoreitten marjojen ja leipomusten parissa!