Banoffee

Olin kauan halunnut kokeilla banoffeeta. Jääkaapissakin oli ylimääräinen purkki kinuskiksi keitettyä maitoa. Lopulta sain aikaiseksi. Pohjana käytin Helsingin sanomien ohjetta, jota yhdistin muilla sivuilla olleisiin vinkkeihin.

Pohja:
250g digestivekeksejä murennettuna
100g margariinia sulatettuna

Täyte:
1 tlk kondensoitua maitoa kinuskiksi keitettynä
3 banaania
sitruunamehua
4 dl vispikermaa
2 rkl kreemiä
2 tl vaniljasokeria
kaakaojauhetta
1 keksi murennettuna

Jääkapissa oli yksi valmiiksi keitetty kinuski, joten ei tarvinnu alkaa keittelemään. Ensin siis murskattiin keksit ja sekoitettiin niihin sulanut margariini. Varmaan 200g keksiä riittää aivan hyvin. Monissa ohjeissa keksin määrä suhteessa rasvaan on suurempi, mutta tällöin pohjasta tulee hyvin mureneva.

Levitä pohja esim. irtopohjavuokaan ja laita jääkaappiin jähmettymään. Vatkaa vispikerma. Itse latoin kaksi purkkia ja sekoitin mukaan vaniljasokeria ja kreemijauhetta. Viipaloi banaanit. Levitä kinuski jähmettyneen pohjan päälle ja kinuskin päälle viipaloidut banaanit, jätä osa kuitenkin päälliosaan. Hieman voi sitruunamehua pirskottaa päälle banaanin tummumisen ehkäisemiseksi. Levitä vispikerma päälle, koristele muutamilla banaaninviipaloilla. Ripottele päälle yksi digestive-keksi murennettuna ja lisäksi kaakaojauhetta.
 

Tuli hyvää. Taivaallisen hyvää. Muuta en sitten pariin päivään halunnutkaan syödä, kun tämä herkku kummitteli jääkaapissa. Maku oli pikemminkin kermaisa kuin liian makea, kelpasi myös liian makeita vieroksuville.

Vauvakirjoja

Vuodenvaihteen tienoilla ja sen jälkeen käsityöt kokivat pienen inflaation, kun tartuin pitkästä aikaa kirjoihin ja suorastaan ahmein niitä. Yllättävää kirjoissa oli, ettei ne olleet bookcrossing-kirjoja, vaan lähinnä kirjastosta mukaan tarttuneita.

Tiina Törnström: Vaippailmiö

Törnströmin kirjassa käsiteltiin aloittelijan silmin kattavasti kestovaippoja ja kestovaippailua. Positiivinen kirja, ei turhia saarnaillut (tai sitten olen vain pesettänyt aivoni), vaan kertoi tietoa. Tottakai näkökulma on kestovaippojen puolella, mutta lähtökohtana oli, että yksikin kestovaippa on yksi (tai monta) kertakäyttövaippaa vähemmän. Rättivaipat hakkaa muovivaipat. Vaikkei mies vielä olekaan asiaa myöntänyt.

Belinda Olsson: Raskausjärkytys

Raskausjärkytyksen sain joululahjaksi ystävältäni. Aivan ihana kirja ja vielä ihanampi ajatus! Kirjasta tuli väkisin mieleeni Liza Marklundin Annika Bengtzon. Ehkä ruotsalaisuus ja toimittajan työ. Vilahti kirjassa dekkarin poikastakin.

Minna Kiistala: Minä en sitten muutu

- Odottavan äidin tunnustuksia 

En edes ymmärrä, kuinka tämä kirja tarttui käteeni kirjastossa. Perinteisen video-käsityö-terveys-hyllyjen kiertelyyni on alkanut huolestuttavasti ilmaantua myös vauvoihin ja lapsiin liittyvää kiertelyä. Kirja oliki mahtava, nauroin moneen kertaan ääneen kirjaa lukiessa. Pystyin samaistumaan niin moniin kirjoittajan kokemiin tunteisiin liittyen omaan itseeni tai ympäristön muuttumiseen.

Suuri Käsityö 2/2012

Helmikuun Suuri Käsityö, itselläni oli paljon odotuksia. Ja siihen se sitten jäi. Hassua, aina kun odotan lehdeltä jotain, se onkin säkenöivä ja idearikas ja kun mainostuksen perusteella odotan innolla jotain, lopputulos jää hieman valjuksi.

Kuvat: SuuriKasityo.fi

Perusvaatteet eivät tällä kertaa oikein kiinnostaneet. Ehkä vaatteet olivat liian perusvaatteita, niistä puuttui joku jekku. Trikoinen solmumekko olisi kiinnostanut enemmän, jos se olisi istunut mallille paremmin. Rinnan alueen leikkauksien kun pitää olla tasapainossa rintojen kanssa, on niitä tai ei ole.

Uutena sarjana lehdessä oli "Minun mitoillani tehty". Useita vuosia takaperin näitä juttusarjoja oli enemmänkin. Nyt harmiksi tuntui, että kaavoituksessa oltiin vain keskitytty tekemään XL-malleja. Ainakaan itselleni ei tullut selville, mikä kyseisen henkilön erityinen pukeutumisongelma oli. Ilmeisesti vain suuri vaatekoko. Vaatteet eivät ehkä olleet onnistuneimmasta päästä, parempiakin XL-vaatteita olen nähnyt.

Neuleista suuri osa oli tehty paksulla langalla. Perusmalleja, olisin kaivannut koristuksia tai mielenkiintoisia mallineuleita. Lapaskilpailun parhaimmistossa oli kyllä mielenkiintoisia yksilöitä, eniten kiinnostivat vinottaisella ainaoikein-neuleella valmistetut tumput.

Sisustusosio oli melkoisen sokeripainotteinen. Muffissien kuvin koristeltuja ystävänpäiväkortteja, virkattuja kakkuja ja torttuja, muffinssikangasta, lakritsityynyjä... Ei ehkä tänne kuitenkaan, vaikka perso makealle olenkin. Kangaskorut, joita esiteltiin kirjasta "Hurmaavat kangaskorut", olivat sitä vastoin kiehtovan näköisiä.

Ja vauvoihin, niitä ainakin itse odotin! Kannessa luvattiin 20 ideaa vauvalle. Itse en oikein päässyt tuonne asti vauvajuttuja laskemalla, ennenkuin hoksasin, että tähän oli myös laskettu neulottuja leluja. Hieman myös niuhottaisin, mielestäni jos puhutaan vauvoista, mielikuva on pikkuvauvasta ylöspäin.

Ommelluissa vaatteissa oli koot 50-80cm. Turkisliivi, samettihousut, pilottitakki, huppumekko, huppari, lappuhaalari ja makuupussi. Olisin ehkä kaivannut lisää vaateohjeita. Toki etenkin vauvojen perusvaatteisiin on jo vanhoissa numeroissa julkaistu paljon ohjeita, onko toisaalta järkeä julkaista saamat mallit joka vuosi uudelleen. Bodyn kaava tuskin on muuttunut paljoa...

Lisäksi löytyi ohje kestovaippaan ja kankaiseen syöttötuoliin (helppokaava!). Pisteet lehdelle myös pienimuotoisesta kestovaippainformaatiosta/-propagandasta. Kestovaipat olivat yhdenkoon näpsykiinnitteisiä sisävaippoja, joihin siis tarvitsee lisäksi kuorivaipan tai villavaippahousut. Villavaippahousuihin ohje löytyi mm. tammikuun Suuresta Käsityöstä. Kankaasta tehty syöttötuoli muistutti esim. Sack'n Seatin syöttötuolia. Syöttötuoli siis pujotetaan tavallisen tuolin selkänojaan ja kiinnitetään remmeillä. Ihan näppärä esim. matkoille.

 

Sack'n Seat:n kankainen syöttötuoli.

Lehdestä löytyi myös neuleohjeita. Koot olivat 68-98cm, joten pikkuvauvoille nämä olisivat liian suuria. Palmikkoliivi ja -neuletakki olivat kauniita. Lisäksi lehdestä löytyi neulottuja leluja. Vauvan junasukat olivat myös houkuttelevan näköiset, jos pysyisivät pienelläkin jalassa. Junasukkiin ohjeen löydät vaihtoehtoisesti myös täältä. Lisäksi Suuri Käsityö -lehden internet-sivuilta löytyy ohje vauvan siksak-myssyyn. Vastaavaan olen törmännyt useamman kerran Novitan ohjeissa, olisi kiinnostava tietää, onko kyseessä taas perinneneule, jota jokainen suunnittelija vain väittää omakseen. Pikaisella googletuksella samantyyppinen ohje löytyy myös ainakin Ullan ja Käspaikan sivuilta.

Seuraava numero ei takakannen perusteella kovin mullistavalta näyttänyt. Ehkä voin siis yllättyä iloisesti, hih!

Villavaippahousut II

Toiset villavaippahousuni valmistuivat nopeaan ensimmäisten jälkeen. Myös nämä tein melkein Tekstiiliteollisuuden villavaippahousut -ohjeella. Purosta, värinä edelleen Aallokko. Lankaa kului 70g. Neuloin 80s:lla ja 4,0mm pyöröpuikoilla.

Edestä.

 Takaata.

Lähikuvaa neuloksesta.

Muunsin ohjetta taas hieman. 1o1n-joustinneuleen asemasta neuloin 2o2n-joustinneuletta. Myös lahkeissa. Kerros vaihtui keskellä edessä. Alasauman luottelin neulalla, ja siitä tuli kyllä aiempaa versiota parempi, joskin olisin toivonut edelleen lisää joustoa.

Ulkona otetuissa kuvissa värit ovat paljon kirkkaammat.

Puroa on vielä monta kerää jäljellä, houkuttaisi neuloa lisää villapöksyjä. En vain ole varma ohjeesta, olisiko joku muu parempi ohje.

Sudenpentujen keksit

Vanha resepti Mummo Ankan keittokirjasta. Yksi lapsuuteni lempikeittokirjoista oli nimenomaan Mummo Ankan Unelmaherkut, joissa oli paljon kuvia, helppoja ohjeita ja pieniä tarinoita useimpien ohjeiden kohdalla. Nyt tein Sudenpentujen keksejä tyttöjen peli-iltaan. Alkuperäinen ohje on vain puolikas tekemästäni määrästä, mutta isompi määrä sopii paremmin isolle uunipellille.

Ainekset:
100g taloussuklaata
300g margariinia
3 dl sokeria
4 kananmunaa
5 dl vehnäjauhoja
4 tl leivinjauhetta
4 rkl appelsiinimehua

Rouhi taloussuklaa pieniksi paloiksi. Vatkaa huoneenlämpöinen margariini ja sokeri vaahdoksi vatkaimella, lisää munat yksitellen samalla vatkaten. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja suklaa keskenään. Lisää seos taikinaan appelsiinimehun kanssa. Sekoita sekaisin, mutta vältä turhaa sekoittamista. Levitä taikina leivinpaperin päälle uunipellille tasaiseksi kerrokseksi. Paista 200 asteessa 10-15 minuuttia. Leikkaa pieniksi paloiksi lämpimänä.

Keksit ovat nopeita tehdä, ja aineetkin löytyvät ehkä suklaata lukuunottamatta kaapista valmiina. Kannattaa antaa jäähtyä ennen tarjoamista, ettei suklaa sotke liiaksi. Toimivat myös hyvin pakasteessa vierasvarana.

Burda Style 02/2012

Burda Stylen helmikuun numero. Raitoja, Aasiaa, värejä, modernia, äitiysvaatteita, hääjuhlavaatteita ja lasten juhlavaatteita.

Kuvat: BurdaStyle.de

Raidat eivät teemana oikein vakuuttaneet. Merimiesmuoti ei tuollaisena oikein uppoa. Lisäksi vaatteet olivat aika laatikkomaisia. Itse en innostunut alaspäin kapenevista hameista, joihin vyötärö tehtiin vetämällä ne kasaan vyötäröltä vyön avulla.

Aasian inspiroimat vaatteet kolahtivat paljon paremmin. Etenkin musta lyhyt mekko keltaisin kanttauksin oli kivan mallinen. Takkeja oli useampaa pituutta, aasialaiseen tyyliin aika laatikkomaisia.

Muista ideoista mahtavin oli ehkä uusi vyölaukku, jossa neutraalista, vaatteen värisestä kankaasta oli ommeltu vyötön kiinnitettävät isot taskut. Vyölaukun paluu, vapiskoon maailma...

Innostuin puseron ja jakun välimuodosta. Kyllä, perusmalli on laatikkomainen. Mutta ohuesta kankaasta tehtynä ja yhdistettynä röyhelöhihoihin ja shaalikaulukseen lopputulos oli mukavan pehmeä ja laskeutuva. Tiedän kyllä näyttäväni todennäköisesti appelsiinilta vastaavassa paidassa, mutta haaveilla voi silti.

Mielenkiintoisin leikkaus oli mekossa, joka koostui erilaisista blokeista. Itse en ehkä lähtisi jokaista blokkia tekemään eri väristä. Sama malli oli käännetty myös istuvaksi hameeksi. Vetoketju oli molemmissa hyvin näkyvissä takana. Myös laatikkomainen vyötetty jakku miellytti silmää. Malli oli pidemmille kaavoitettu, tosin lyhyempi varmaan näyttäisi vastaavassa enemmän muumilta. Vaatteet jotka sopivat mallimitoille.

Äitiysvaatteisiin petyin. Odotin äitiysvaatteilta ehkä muuta kuin telttoja, joihin on jätetty vatsan paikka. Täytyy myöntää, että Suuren Käsityön viime vuosien äitiysvaatteet lyövät Burdan laudalta mennen tullen kokonaisuutena. Takki, pari tunikaa ja mekkoa olivat aika telttamallia, olisin odottanut mielenkiintoisia leikkauksia ja leikittelyä kasvaneella vatsalla. Odotin liikaa. Alaosista sen sijaan pidin. Pidin puolihameesta, jossa väljyyttä oli kerätty sivusaumoihin rypytykseksi, jolloin se toimii myös alkuraskaudessa. Äitiyshousuista plussaa suht isosta vatsapussista.

Lasten juhlavaatteet olivat perustavaraa. Pojalle puvun takki ja housut. Tytölle useampi erilainen mekko hiattomana ja hihallisena sekä pari takkia. Pojalle olisi ehkä voinut olla myös paitaan malli, tarjonta tuntui painottuvan tyttöihin. Tosin mielenkiintoisena seikkana tyttöjen juhlavaatteeissa lähes poikkeuksetta on vyötäröleikkaus ylhäällä. Isoja helmoja ja pikkutyttömäisyyttä? Kokoja kaikkiin vaatteisiin löytyi 128-152cm.

Plusmalliston vaatteet olivat hääpukuja ja juhlapukuja häävieraille. Useampi aika yksinkertainen mekko, itse en ehkä välittänyt. Lyhyt ja pidempi takki. Parhaassa mekossa oli leikkaus rinnan alla ja laskos vatsan päällä. Äitiysvaatteissa olisi ehkä voitu huomioida enemmän tämän tyyppisiä vaatteita, vatsalle tilaa laskoksilla. Mekko oli sekä lyhyenä että pidempänä mallina.

Myös seuraavassa lehdessä on häävaatteita ja hääkoristeideoita, tällä kertaa peruskoossa. Ja nyt odottelemaan helmikuun Suurta Käsityötä, en malta odottaa luvattuja vauvan vaatteita.