Vaan kuinkas sitten kävikään... Oma vuokarepertuaarini ei ole kovinkaan laaja (osiltaan nykyisen minihellan takia, johon normivuoat eivät mahdu edes tunkemalla), joten päädyin tekemään piirakan irtopohjavuokaan. Omenapiirakka piti kääntää loppuvaiheessa, joten ajattelin irtopohjaratkaisun osiltaan helpottavan tekemistä. Ohjeessa tosin kehotettiin tekemään piirakka valurautapannussa, myös paistamaan, mutten uskaltanut kokeilla oman valurautapannun uuniin laittamista.
Ohjeen mukaan sulatin sokeria ja rasvaa pannulla ja mehustin siinä omenoita. Kippasin omenat näppärästi vuokaan, päälle taikinakuori ja uuniin paistumaan.
Kesken paistumisen kävin tarkistamassa piirakan. Avasin uuninluukun ja samalla ulos löyhähti ihana palaneenhaju savun kanssa. Omenoihin puoliksi imeytynyt neste oli päättänyt valua ulos irtopohjan kautta, ja tietysti kärysi antaumuksella. Palohälytin ei reagoinut, mutta haju ja savu kyllä levisivät ympäriinsä. Liesituulettimen toiminta oli hieman hämärää, ja ikkunan kautta tuulettaminen ei kovin ihanaa ollut pakkasen takia.
Itse omenapiirakka oli kyllä hyvän makuista, mitä nyt omenat jäivät hieman raaoiksi ison kokonsa ja nesteen poistumisen takia. Omenaa tosin oli aika reippaasti, voisi melkein laittaa 2/3 ohjeen määrästä. Kuvaa en saanut, eikä piirakka kovin esteettinen edes ollut.
Vuotava irtopohjaepisodi ei olisi haitannut niin kovin, paitsi juuri uunievakon takia. Ihanaa olla toisen ihmisen asunnossa ja saada isot käryt, juuri kun olet vakuutellut tekeväsi huippuhyvää omenapiirakkaa.
Parempia uuniaikoja tulevaisuudessa!
