Ikuisuusprojektit, osa 1

Itselläni on paha tapa jättää pidemmät työt kesken, joten niitä on kertynyt vuosien mittaan runsaasti nurkkiin.

Yksi näistä töistä on Novitan 5/2001 lehdessä ollut värikäs pörrölankapusero. Pörrölankaa taisi tuolloin olla joka paikka täynnä niin langan kuin valmisvaatteidenkin muodossa. Lupasin tietysti äidilleni tehdä tuon puseron, vaikken koskaan mitään pidempää neuletyötä ollutkaan saanut aikaiseksi. Niinpä siinä kävi, joululahja venyi synttärilahjaksi, ja siitä eteenpäin pikku hiljaa, kunnes neule hautautui vanhoihin käsityökoreihin ja unohtui pariksi vuodeksi. Nyt käydessäni kankaita ja lankoja läpi, törmäsin puseroon. Langat ovat kyllä kauniin värisiä, violettia, punaista ja oranssia, yleissävy on erittäin leiskuva ja kaunis. Neuloessa eniten ehkä harmittaa lankojen jatkuva sotkeutuminen, monta kerää ja helposti tarrautuva lanka.

Tulilieskapusero, väriensä mukaan.

Lomamatka

Kävin kotipuolessa käymässä muutaman viikon. Enimmäkseen tuli nähtyä vanhoja ystäviä ja muita tuttavia, busseissa istuessa tosin muutama tiskirätti valmistui. Novita Bambusta edelleen, vedenvihreä (313) ja taivaansininen (149). (muoks. Nyt viimein sain viimeisteltyä rätit ja kuvat tänne.)

Mallineule Väreet.
WSOY:n Suuri neulonta- ja ompelukirja.
Novita Bambu vedenvihreä (313), 25g.

Tuttu korinpohja, myöskin samaisesta kirjasta.
Novita Bambu vedenvihreä (313), 25g.

Oma kokeilu malli.
Aina oikein -reunus napattu käsityöfoorumilta.
Novita Bambu taivaansininen (149), 25g.

Kävin parin ystävän kanssa huvipuistossa kiertelemässä. Myös melontaa tuli kokeiltua.

Huvipuistotunnelmia.

Suihkulähde huvipuistossa.

Melontapaikka järven rannalla.

Eksyin myös Ikeaan. Kauppaan, jossa huonekalut ovat rumia ja kolhoja ja asiakaspalvelu tuntematonta. Mutta joka on nykyisen budjetin pelastus, ja josta myös löytyy pieniin tiloihin harvinaisen käteviä ratkaisuja. Ostin minikokoiseen keittiööni seinälle riippumaan tankoja, joihin ripustan maustehyllyköitä ja patalappuja ja pyyhkeitä. Myös sisätyynyjä ostin istuintyynyiksi, kangastakin niitä varten on jo. Myös baarijakkaran ostin keittiöön, tosin tarvitsee jonkinlaista verhoilua, jotta muuttuisi ihmismäiseksi.

Vanhalla mökillä myös kävin muutaman kerran. Vanha rukki houkuttaa, näyttäisi paremmalta omassa taloudessa ja todennäköisesti säilyisikin paremmin. Käyttökelpoinen pitäisi muuten olla, mutta nyöri puuttuu. Maalaukset ovat kuluneet, eivät vanhuuttaan, vaan ihan jo käytössä ollessa. Ahkerasti kehrätty etenkin pellavalankaa. Jotenkin ihanaa ajatella esiäitiensä kehränneen samalla rukilla, pyörän pyörineen samalla tavalla. Rauhoittavaakin.

Vanha rukki.

Omaan kotiin pääsyä odottavat myös vanha, joitakin vuosia takaperin kunnostettu kaappi sekä mummon äidiltä tullut Emma-tuoli. Emma on tosin menossa verhoiltavaksi, vanha verhoilu on kulunut puhki, eikä ole edes järin kaunista kangasta.

Tajusin myös, kuinka kauniita kotimaisemat voivat olla. Otinkin yhdeltä aamulenkiltä kuvia kameran täyteen. Utuinen viileä valo ja aamukaste, tuntui suorastaan, että kulkisi satumaailmassa. Aika tuntui pysähtyneen, eikä missään näkynyt ristinsielua. (Lukuunottamatta naapurin lampaita.)

Peltomaisemia aamukasteessa.

Heinikkoa ojan vierellä.

Koiranputki.

Yleismaisemaa.

Hämähäkin seitti.
Oma rakas pikku metsikkö.

Haikeat olivat tunnelmat, kun palasi omaan kotiinsa, tuntui tyhjältä.

Rantalomailua

Jälleen eksyin hyvän ystävän kanssa rannalle istuksimaan. Iltapäivä oli mukavan lämmin, oli ihanaa istua rantahietikolla, puhella niitä näitä ja neuloa tiskirättiä. Patonkia, keksejä ja viinirypäleitä. Ja tietysti hyvää seuraa.

Rantanäkymä pienelle järvelle.

Lähistön metsätie.

Innostuin paluumatkalla poimimaan kukkia ojasta. Maljakon taioin jugurttipurkista. Jostain syystä kämpässäni ei ole yhtäkään maljakkoa. Ilmeisesti kaikki omat maljakot ovat vielä toistaiseksi jääneet lapsuudenkotiin.

Kukkakimppu upeassa maljakossaan.

Rannalla lekottelu ei ollut aivan turhaa, sain tiskirättini valmiiksi. Lankana käytin edellisessä postauksessa mainittua taivaansinistä Bambua, malli on korinpohjaneuletta. Lankaa kului n. 25g, eli kerästä jäi noin puolet jäljelle. Alaosasta tuli lörppö verrattuna muuhun, mutta eipä tuolla riskirättinä niin olennaista merkitystä ole.

Valmistunut tiskirätti!

Ruokapuolella kokeilin säilöttyjen tomaattien tekemistä. Ainakin tuoksuivat hyvälle. Tomaatteja voisi keittokirjan (Sylvia Danielssonin Piknikille!) mukaan käyttää makua tuovana lisänä pastaruokiin ja leipomuksiin. Samasta kirjasta leivoin myös suklaapähkinäkorppuja, joiden maku oli ainakin onnistunut. Rakenne ei oikein toiminut, korput murenivat hyvin helposti.

Paahdettuja tomaatteja oliiviöljyssä.

Katsoin tässä yhtenä päivänä Woody Allenin "Scoopin". Elokuva oli miellyttävän erilainen, pidin Woody Allenin ja etenkin Scarlett Johanssonin homssuisesta hahmosta. Hugh Jackmanilta en olekaan aiemmin tainut nähdä ns. kaunis poika -roolia. Loppua kohden hyvin kehitelty tarina lässähti. Ehkä ongelmana elokuvien teossa on nimenomaan keksiä hyvä loppu. Monesti tuntuu, että tarinaa viedään hyvin eteenpäin ja juonenkäänteet ovat yllättäviä. Ja sitten pam, loppuratkaisuksi vedetään joku helppo.

Hamsteri iskee!

Novitan kausi on kohta vaihtumassa, ja kaupat myyvät poistuvia lankoja alennuksella. Itse oli pakko ostaa lankoja, kun näin nättejä värejä alennuksessa. Alennus ei tosin ollut kuin -30% normihinnasta, mutta taustalla on pelko, ettei väriä sitten enää saakaan mistään. Hamstraus on paha tapa, itselläni on viime talvelta monta kerää violettia Huopasta odottamassa paria suunniteltua työtä. Ja jossain aiemmissa taitaa olla punaista ja mustaa.

Ostin turkoosia Huopasta (väri 349, 100g), 7 veljestä kolme kerää (150g/kerä): kirkkaan sinistä (119), violettia (750), ja unikon punaista (526). Lisäksi 2 kerää turkoosia Bambua (313) ja 2 kerää taivaansinistä (149, 50g/kerä). Yhteensä siis 750g.

Itse asiassa taivaansiniset Bambut ostin jo paria päivää aikasemmin. Käsityöpalstoilla ja blogeissa on uusimpana villityksenä, mitä olen itse huomannut (mikä ei kovin nopeaa ole, en voi sanoa olevani aktiivi), ollut neulotut tiskirätit. En oikeastaan ole koskaan kovin suuritöisiä neuleita saanut aikaiseksi, ajattelin, että rättien teolla voisi kokeilla eri neulekuviomalleja. Ensimmäinen rätti lähtikin heti puikoille, täytyy kokeilla, miten toimii käytännössä. Jos omassa käytössä osoittautuu niin toimivaksi, kuin kokeilleet hehkuttavat, saan tuosta oivan ja helpon lahjaidean vaihteluksi sukille.

Langat. Violetti on ehkä hieman harmaa/sininen, vaikka luonnonvalossa otettu.

Itse asiassa sivussa näkyy bambusta aloitettu rätin pätkä.

Uimassakin olen nyt käynyt. Yhteensä sain uitua 600m, ja nyt oli kolmas kerta, mitä kävin, joten olen itse kovinkin tyytyväinen. Kovin upea oma tyyli ei ole, mutta tästä se lähtee. Kunhan tottuu veteen, on helpompi kokeilla uusia tyylejäkin. Ensimmäisellä kerralla oli alkuun vaikea uida edes 25m:n matkaa.

Uusi bc-kirjakin tuli. Kate Longin The Bad Mother's Handbook.

Parveke

Vihdoin sain otettua parvekkeesta kuvia. Yleisilme parvekkeella on nyt siisti, väritkin sointuvat kohtuullisen hyvin toisiinsa. Seinät tuntuvat paljailta, mutten oikein tiedä, millä niihin saisi ripustettua jotakin.

Parveke kokonaisuudessaan.

Lähikuva tuolista.

Orvokkipata.

Päivät ovat enimmäkseen kuluneet romaanien parissa. Sain viimein lopetettua Diana Gabaldonin neljännen romaanin "Drumms of Autumm". Luin kirjaa yhteensä varmaan yli vuoden verran, alkupuoli oli paikoitellen hyvin tylsää ja tapahtumaköyhää. Jatko-osia löytyy vielä kaksi ja molemmat ovat jo olleet kauan omassa hyllyssä. Taidan kuitenkin pitää hieman taukoa Gabaldonista. Kirja kirjalta tarina muuttuu raskassoutuisemmaksi. Ehkä osittain vaikuttaa myös se, etten ole järin kiinnostunut Amerikan historiasta, toisin kuin Skotlannin historiasta.

Lainasin tuttavalta muutaman elokuvan ja katselin David Frankelin "Paholainen pukeutuu Pradaan" uudemman kerran. Tarina ei ole kovin kummoinen, mutta elokuva on täynnä ihania vaatteita suuntaan jos toiseen. Tuli syyhy tehdä itsekin pitkästä aikaa jotain. Erityisesti olisi ihanaa piirtää ja suunnitella, mutta todennäköisesti ideat ovat niin utopistisia, etten jaksaisi niitä toteutta loppuun asti. Eikä rahatilanne anna oikein myöten kymmenille metreille kangasta.

Eilen sain yllätysvieraita lyhytkäynnille. Olivat ohikulkumatkalla ja satuin olemaan sopivasti matkan varrella. Onneksi pakasteessa oli paistettavia patonkeja ja piirakkaa, vaikea äkkiä keksiä tyhjästä jääkaapista mitään gourmee-tarjottavaa. Mukavaa kylläkin, että joku kävi, vaikkei puheenaiheita paljoa tuntunutkaan löytyvän. Muistuttaa, miksi kannattaa pitää koti siistinä. Onneksi olin siivoillut edellisenä päivänä.

Kukkia ja vieraita

Ostin tänään viimein kolmanteen parvekelaatikkoon kukkia. Petunioita ja orvokkeja. Koitin valita kasveja, mitkä näyttäisivät pystyssä pysyviltä ja joissa olisi nuppuja. En sitten tiedä, millaisia kukkia kannattaisi viherpeukalon näkökulmasta valita. Lisäksi tuliaisena joku oudompi kukka, pitäisi keksiä sille paikka. Tosin nyt on isompi ruukkukin käytössä. Ajattelin kokeilla, jos ruiskaunokit ehtisivät vielä nyt kylvettynä kukkia. Hidas mikä hidas, ehkä ensi vuonna osaisi olla hieman aiemmin liikkeellä. Pari muovista amppeliakin on nyt. En osaa ratkaista, ostaisinko viimeisiä kukkia niihin, vai jättäisinkö odottamaan kasvavia amppelitomaatteja.

Tänään kävi siis vieraitakin, ja hoidossa ollut kissa lähti heidän mukaansa. Tuntuu orvolta, kun asunnossa ei enää tassuttelekaan kukaan pieni ja huomionkipeä. Saati sitten yöllä, kun kukaan ei enää painaudukaan lämpimänä vasten jalkoja. Mietin todella välillä, jos hankkisin kissan seurakseni. Toisaalta välillä matkustan sen verran, että voisi olla hankalaa. Toisaalta pennusta asti totutettuna ei olisi varmaan eläimellekään mikään ongelma.

Kesäistä ruokaa, tein uusia perunoita perinteisellä sipuli-maito-kastikkeella. Lisäksi tomaattimarinoituja kirjolohikappaleita paistettuina, italiansalaattia, kasviksia, ruisleipää ja juustoja. Jälkiruuaksi hillarahkaa. En tiedä, oliko rahka välttämättä kuinka hyvä ruoka kalliimman hintaluokan marjoille. Nuo hillat ovat vain useita vuosia jo pyörineet pakastimessa, kun en ole raaskinut syödä tai muuten käyttää, pilaantuvat kohta turhaan. En oikein edes keksi, mitä niistä tekisi, ovat kuitenkin kovia hampaissa. Ihan hyviä syödä sellaisenaankin, mutta taas sydän huutaa, ettei niin kalliita saa syödä kuin leipää. Toisaalta ovat itsepoimittuja, enpä ole mitään maksanut, mutta kaupasta ostettuna maksaisivat kuitenkin.

Parvekekalusteet ovat kotiutuneet viimein! Päädyin lopulta erään ruotsalaisen halpahuonekaluketjun kahteen tuoliin ja pöytään. Olisin tosin toivonut vielä sohvaa, mutta ne olivat jo ehtineet loppua. Ideana kaikissa siis on, että ne ovat taitettavia, joten saan ne talvea varten kellariin tai kaappiin säilöön. Kaikista mukavampia eivät ehkä ole, mutta hintaansa nähden kohtuullisen näköisiä ja toimivia.

Muuten päivä meni lukiessa. Ihanaa uppoutua hyvään kirjaan. Tänään lähti myös eteenpäin yksi bc-vaihdon kirja, Nancy Thayerin Oikeus ja omatunto.

Seuraavaksi varmaan on edessä viimeiset istutukset parvekkeella ja sen jälkeen siivous ja järjestely. Sitten voikin siirtää ruokailun hyvillä mielillä ulos ja antaa ompelukoneen valloittaa keittiönpöydän. Hame ja tyynyt odottavat ompelijaansa edelleen.